Nyt sitten hieman niille jotka ovat mieluummin mieltyneet arkisempaan puhetyyliin kuin tuo aiemmin kirjoittamani oli. Kerron seuraavan esimerkin ihan tavallisesta taitelijan päivästä.

Ihmisten hyvää tarkoittavasta hölmöydestä, joka ei mitenkään ensinnäkään miellä tätä taitelijan ammattia edes pahimmillaan työksi.

Seurustelin tuossa erään miehen kanssa vuoden verran ja sen hetkiset armaat appivanhempani olivat sisustamassa kotiaan uudelleen.

"Anoppi" halusi jotain uutta ja mukavaa..niinpä hän pyysi minua hieman auttamaan..no tein, hieman epäröiden poikkeuksen ja lupauduin sitten koristemaalaamaan verhojen ylä puolella olevan, mikä se nyt on, mutta sen levyn, jonka takana verhot riippuvat ja kyselin että mistä anoppi tykkää jne. ja jne.

Eipä siinä olisikaan periaatteessa ollut mitään sillä JOSKUS asioita voi tehdä toisille ihan hyvää hyvyyttäänkin ja tässä siis aivan tietoisesti valitsin tehdä niin, huolimatta siitä että tiesin että näillä ihmisillä ei ole harmainta hajua siitä kuinka vaikeaa taitelijoiden on palkkansa muutenkin saada tekemästään työstä ja antamastaan ammattitaidosta ja yksi erittäin suuri kannustin oli se että "anoppi" lupasi tarjota vaivastani ruokaa.

Se miksi se oli todellakin suuri kannustin oli se että tiesin että seuraavan kerran kun minulle tulee pennin latia rahaa niin siihen todellakin kuluu viisi viikkoa ja tilillä oli ALLE (ja aika reilusti) kolmisen sataa rahaa, joten todellakin jos joku siinä vaiheessa tajoaa ilmaista ruokaa niin otan sen vastaan VAIKKA HYMYILLEN.

No tuli päivä ja maalasin tämän kapan tai mikä se nyt onkaan ja samalla paljastui että se joka maalasi seinät oli saanut siitä PALKKAA (vähän mutta sen verran että jos itse olisin sen saanut olisin sillä maksanut maksamata jääneitä laskujani muutaman kappaletta), joten otti päähän niin paljon, että ei voi enemmän ottaa..MINUN TYÖTÄNI SIIS ARVOSTETTIIN VÄHEMMÄN KUIN SEN JOKA MAALASI MUUTAMAN PÄTKÄN VALKOISTA SEINÄÄ..SEN HOMMAN OLISI OSANNUT KUKA VAIN..MUTTA SE MITÄ MINÄ TEIN EI OLISI OSANNUT KUKAAN MUU ja se kenelle palkka maksettiin oli aivan yhtälailla ns. perhettä kuin minäkin, joten perustelu oli huono. Tämä on vain esimerkki ja osaan elää sen kanssa. En kylläkään enää koskaan tee mitään vastaavaa, edes hyvää hyvyyttäni, sillä niin tekemällä ruokin tietämättömien mielipiteitä aivan turhaan.

Olen kuitenkin kyllästynyt valistamaan jatkuvasti ihmisiä ,joten pidin turpani kiinni.

En vain jaksa enää sitä samaa ja samaa jatkuvaa perustelua sille, että olen ammattilainen. Itse arvostan itseäni nöyrästi mutta kuitenkin arvostan sitä mitä olen tehnyt kaiken sen eteen mitä olen taiteellisesti työssäni saavuttanut..siis maalausteni suhteen.  

Hulluinta on se, että vaikka olenkin jonkin verran jo ehtinyt saada omiltani (siis asiantuntijoilta) myönteistä arvostustakin..niin tiedän vastavanlaisia tapahtumia tapahtuneen minua itseäni PALJON; PALJON arvostetuimmillekkin sekä ammatissaan pidemmälle ehtineille taiteilijoille..milloim missäkin kaavussa pukeutuneena mutta vastaavaa kuitenkin..joten en IHMETTELE yhtään jos vanhemmat taiteilijat kyllästyvät tai eivät jaksa mitä tahansa.

Tästä perspektiivistä katsottuna taide ei ole tai sen ei PITÄISI olla yhteistä..sillä taitelijat itse ovat PARHAAT asiantuntijat määrittelemään sen mikä on taidetta..niin se vain on..enhän minäkään mene sanomaan leipurille, että olen kondiittori, jos osaankin ihan mukiinmenevän täytekakun pyöräyttää, mutta "JOKAINEN ON SISIMMÄLTÄÄN TAITEILIJA." kilisee ja lause on liian yleinen ja liian yleistävä taiteen laadun kannalta katsottuna.

En väitä etteikö taide sinällään olisi henkisesti yhteistä omaisuutta, mutta väitän ja jopa vaadin, että antaisitte niiden hoitaa hommat, jotka todella ovat niitä asiantuntijoita ja myös yhteiskunta saisi siitä maksaa palkkaa, jokaiselle joka on käynyt taidekoulun, sekä ON sinne aikoinaan SUURESTA MÄÄRÄSTÄ VALIKOITUNUT ja valittu asiantuntijoiden taholta..eli toisten taiteilijoiden taholta.

No.. täytyy sanoa, että en kyllä pitänyt moista kapan maalaamista taiteena, mutta silti käytin siihen sillä hetkellä ammattitaitoani, joka on nimenomaan MINUN omaani, ITSE KUSTANTAMAANI, sekä itse hommaamaani OMILLA LAHJOILLANI. Vaikka en olekkaan itseoppinut vaan ihan koulut käynyt niin silti se on näin pääasiassa, sillä nimenomaan tässä työssä "työ tekijäänsä opettaa" mitä suurimmassa määrin.

Nämä ovat vain esimerkkejä siitä miten taitelijan työhön ASENNOIDUTAAN helposti.

NIIHIN PITÄISI TULLA MUUTOS!