Näin pääsiäisen tienoilla tulee postiluukusta kaikenlaista.

Tullessani työhuoneeltani päätin keittää kahvit ja istahdin lukemaan kaikkea "krääsää" joka tipahtaa luukusta. Minulle kun ei satu tulemaan muita lehtiä tilattuna kuin armoitettu ja harvoin tarjottu Taide-lehti, joka seki tulee liiton jäsenmaksun kykiäisenä eli siis palaan niihin  ilmaisjakeluihin, joita luukustani vain tipahtaa mainosten ohella.

- No, siis luukusta oli tipahtanut lehti jossa puhuttiin naispappeudesta. Siitä siis seuraavaksi.

Tässä yhteydessä minun on aivan selvennyksen vuoksi pakko palata vuosia ja vuosia taaksepäin eli lapsuuden aikaan, jolloin naispappeus oli vielä aivan uusia asia ja keskustelu kävi kuumana.

Olin ala-asteella (en muista millä luokalla, mutta pikku tyttö siis)..

Matkustan siis nyt siihen aikaan.

Istumme isossa juhlasalissa., Pohjois-Pohjanmaan perukoilla pienessä kylässä nimeltä Muhos.

Koulun penkkirivit pullottavat lapsista ja jännitys on katossa. Meidän kouluun on saapunut vieras, joka haluaa puhua tärkeästä asiasta. Näin meille kerrottiin. Muuten ihan  tiedoksi lukioille, että Pohojanmaalla on paljon Lestaadiolaisia ja se lienee on varmaa, että joillekuille uskonasiat ovat erittäin tärkeitä.

Arvoisa vieraamme oli silloinen Piispa Rimpiläinen, joka tuli puhumaan isolle juhlasalilliselle lapsia ja ihan opettajien "siunauksella" naispappeutta VASTAAN.

En muista miten Rimpiläinen aloitti puheensa, mutta sitä jatkui ja jatkui...ihmetykseni kävi kokoajan suuremmaksi ja suuremmaksi...kummastukseni oli suorastaan jo hälyyttävä loppuvaiheessa. Onneksi Rimpiläinen sanoi pitkän puheensa lopuksi, että:

"Olisiko kellään mitään kysyttävää tai sanottavaa?"

Minä viittasin ja Rimpiläinen nyökkäsi suuntaani antaen näin minulle puheenvuoron.

Sanoin " ..niin mutta onhan Jumala sanonut raamatussa, että antakaa kaikkien lasten tulla tyköni..niin, että siis, köh, köh.. miksi ihmeessä nainen ei voisi olla pappi..kun jumala on kerran sanonut että kaikki voivat häntä palvella?"

Rimpiläinen ei vastanut mitään ja koko sali hiljeni.

Minä ihmettelin, että mitä tapahtui ja miksi Rimpiläinen ei vastannut. Kukaan ei kysynyt enää mitään. Poistuimme salista hiljaisuuden vallitessa loppujenlopuksi. Minä olin aivan äärimmäisen hämmästynyt

"Oliko Piispa huonokuuloinen vai miksi hän ei vastannut kysymykseeni?"

Opettaja oli onneksi sen verran fiksu, että sanoi minulle, paluu matkalla luokkaan, että

"Hyvä Tiina."

Minä ihmettelin, että

"Mitä kummaa ja mistä hyvästä? Mitä ihmettä olin sanonut jotta siitä pitäisi olla ihan hiljaa."

Huom. En kuulu kirkkoon.

Olen eronnut siitä aikoja sitten vaikka rippikouluni aikoinani kävinkin.