HÄLYYTYS-SIREENI

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ihmisellä on periaatteessa aina mahdollisuus selvitä elämästä. Kaikilla ihmisillä. Puhun nyt mielenterveydellisistä ongelmista ja niistä selviämisestä.

Tähän kyseessä olevaan aiheeseen liittyvät oikeastaan kaikki ne ongelmat jotka eivät ole nk. rakenteellisia aivoista johtuvia mielisairauksia, vaan puhun masennuksesta, ahdistuksesta, päihdeongelmista tai/ ja muista riippuvuuksista tms. kaltaisista ongelmista.

Ajattelen, että itse ”sairaudentunto” on aina parempi kuin se, että ihminen ei tunnista omia ongelmiaan.

Sairaudentuntohan on tavallaan hälyytys-sireeni, joka alkaa soida kun tulipalo uhkaa tuhota koko rakennuksen.

Silloin paikalle saapuu palokunta joka sammuttaa palon. Palosta jää tietenkin rauniot, mutta palopaikalle jäävät yleensä perustat , jonka varaan pystytään rakentamaan uusi talo, jossa on otettu huomioon se, ettei tulipaloa enää pääsisi syntymään.

Tiedän, että olen yksinkertaistanut asiaa aika rajusti mutta uskon sen kuitenkin olevan em. kaltainen joka tapauksessa.

Uusi talo voi olla hyvin monenlainen, mutta yleensä se on kuitenkin lähempänä sitä aitoa alkuperäistä synnynnäistä talonkuvaa, jota aiempi, palossa tuhoutunut talo, ei oikein osannut kuvastaa.

Se ei ole sen tuhoutuneen talon syy, vaan se talo oli seurausta kaikesta siitä mitä oli aiheutunut rakennusvirheiden seurauksena. Talon rakentajakaan ei itse tietoisesti tehnyt virheitä, vaan kasasi palikat saatavissa olevista materiaaleista. Aika moni niistä oli erittäin tulenarkaa.

Onneksi tulipalo painuu menneisyyteen, jonain päivänä ja ainoastaan se kaunis uusi talo seisoo vielä tänäkin päivänä paikallaan.

Se on hieman nuhrautunut ja kulunut käytössä, mutta se on aivan oma. Siitä riittää paljon onnea ja hyvinvointia myös seuraaville sukupolville, vaikkei se ole aivan täydellinen.