Pappi pohti tv:sssä sitä että papin"virka" ja yrittäjyys tulisi/voisi yhdistää toisiinsa..se on oikeastaan hyvin verratavissa siihen että taiteilijuus ja kaupallisuus tulisi sekoittaa toisiinsa.

Ainoastaan sillä on se erotus että taitelijan työ on jo sellaista jossa "tekijä" toimii yrittäjämäisesti. Ainoastaan "tekniset" seikat yhteiskunnan taholta eivät pidä taitelijaa yrittäjänä ja se että läheskään kaikkien (eikä monienkaan) taiteilijoiden työhön ole, VIELÄ ainakaan, sekoitettu varsinaista KAUPALLISUUTTA. 

Tekijöitä on monenlaisia ja erinlaisia, jokainen saa henkilökohtaisesti suhtautua OMAAN tekemiseensä ihan miten itse haluaa..eli jos haluaa vastata kysyntään niin siitä vain..mikään ei sitä estä.

Itse näen, että tekemiseni pitää aina ja pelkästään lähteä itsestäni ja pelkästään omista taiteellisista "tarpeistani".

Keskustelukumppani papilla oli taiteilija jolla oli oma yritys. 

Tämä naistaiteilija sanoi, että "tekee työnsä hyvin ja intohimolla, niin sen jälkeen seuraa myös se taloudellinen menestys...että minulla ei ainakaa ole puutetta rahasta..että tulen toimeen.."

On aivan totta, että elämme luterialisessa yhteiskuntamuodossa, jossa HELPOSTI taide ja uskonto PISTETÄÄN samaan lokeroon. ....käymään vuoropuhelua keskenään.

Ymmärrän sen siinä mielessä, että taitelijan työssä törmää (pääsee /voi katsoa) väistämättä jossain vaiheessa samanlaisiin "ongelmiin" tai kysymyksiin, ihan miten sen haluaa nyt sanoakkin, kuin uskonnossa käsitellään esim. juuri ne eettiset seikat.

Olen aiemmissa kirjoituksissan mielestäni perustellut riittävästi sitä MIKSI taide ja uskonto OVAT eriasioita..eikä niitä edes oikeasti voi syvemmin ajatellen edes laittaa samaan lokeroon...joten tämä syvälle juurtunut käsitys siitä, että taide on kuin uskonto tai räikeimmillään taide on uskonto väitteet ovat mielestäni liian "nopeita" päätelmiä. Tavallaan tyhjälle paperille kusemista.

Harmi sillä luulempa, että moinen ajatusmalli on yleisempikin kuin voisi olettaa...ja ehkäpä juuri siksi oltiinki esim. tässä ohjelmassa asetettu vastakkain "uskonto" ja "taide" keskustelemaan keskenään.

Tämä keskustelunpätkä ei ollut missään asiaohjelmassa, eikä tässä keskustelussa menty pitkälle..se oli enemmänki jutustelua.

Olisikin ollut mielenkiintoista kuulla erityisesti tämän papin mielipiteitä asiasta perusteluineen.

Itse en ota tässä kantaa em. asiaan negatiivisesti enkä positiivisesti..sillä en kuulu edes kirkkoon..ja se ei ole sen takia etten haluaisi maksaa kirkolliseveroa, vaan se on esim. kirkossa esiintyvän naispappeuden vastustamisen takia ja homoseksuaalisuuden tuomitsemisen takia sekä mm. sen vuoksi, että "uskonnolla" on tehty paljon pahaa ihmisille..enkä allekirjoita sitä, että ihminen saavuttaa jotain hyvää ja pyhää ikeen sekä kärsimyksen kautta ts. esim. marttyyriyden kautta, koska esim tällä "asenteella" on vaikutettu paljon esim. äitimyyttiin ja sitä kautta naisen elämässään kokemaan vääryyteen ja kärsimykseen.

En ala nyt esim. näitä tässä sen kummemmin perustelemaan vaan totean, että olen sitä mieltä aivan perustellusti, että taide ja uskonto ovat eriasioita.

Taiteessa on VAPAUS käsitellä esim em. mainitsemiani seikkoja.

Toisaalta tämän asian voisi nähdä niinkin että yhteiskunnassa "taide" edustaa "uskonnon" vastaparina saatanaa tai rocken-rollia tai "pahuutta", sillä pappi sanoi taitelijalle sen tyylisesti, että siitä olisi voinut ajatella näinkin ulkopuolisena..mutta silloin oltaisiin yhä edelleen meidän yhteiskunnassamme tilanteessa jossa luterilaisuus vaikutaisi VOIMAKKAASTI taiteeseen.

Vaikka suuriosa suomalaisista kuluukin kirkkoon eikä "uskalla" olla uskomatta "jumalaan" (huom. tutkimusten mukaan) niin silti uskonnolla tuntuu olevan se ongelma, että miten päästä osaksi tavallisen ihmisen elämää..eli uskonnon asemaa halutaan varmaankin kirkossa nostaa yhteiskunnallisesti...ehkäpä tämä pappi oli nähnyt tähän ongelmaan vastauksena juuri kaupallisuuden, joka hetkellisesti vaikuttaakin ihmisiin "myönteisen" manipuloivasti sillä tavalla että "kauppa" käy.

Mielestäni sen kaltainen ajatus, että uskonto =taide tms. kaltainen ajatus on erittäin vanhanaikainen...sillä TAIDE on erotettu uskonto käsitteestä jo ajat sitten aivan perustellusti..sitä ei siis TARVITSE edes pohtia tietyssä mielessä...vaan arvokeskustelun tulisi olla sitä missä on ohitettu tämä väite joka ei siis tosiasiallisesti edes ole totta.

Minusta on kummallista että asiasta täytyy edes puhua..toinen kummallien seikka on se että täytyy puhua siitäkää, että ONKO TAITEILIJALLA oikeutta tulla toimeen eli tässä tapauksessa elää taiteellaan.

Nämä asiat ovat mielestäni ARVOkysymyksiä, joihin jokainen vastaa itse..mutta mielestäni niihin voi vastata vasta sitten kun on käynyt PERUSTEELLISEN arvokeskustelun itsensä ja maailman kanssa.

Jos sitä toimeentulo "ongelmaa"pohditaan niin tullaan esim. itsetunto kysymyksiin ja taiteen asemaan yhteiskunnassa yhä uudelleen ja uudelleen..sekä siihen että MILLÄ arvoteaan yleensäkkin elämää. Jos on itsetunto kohdillaan (siis puhun yleisesti en yhdestä ihmisestä) niin ei ole mielestäni mitenkään tarpeellista pohtia esim. sitä että "paljonko" taiteelleen voi laittaa hintaa tai onko taiteen tekemisellä yleensäkkään merkitysta..sillä taiteella on YHTESIKUNNALLISESTI merkitystä ja se on merkittävä tekijä...ajatteli sitä tai ei.

--se vaikuttaa joka tapauksessa.

No jos näitä ei siis tarvitsisi pohtia niin mitä sitä sitten pohtii yleensä edes???

Miksi ei mene vain virran mukana?

ja jos ei halua heittäytyä yleiseen virtaan niin..mistä tarttuu kiinni ja mistä saa otetta.?

Ehkäpä se on niin ettei oikeastaan mistään.. että filosofinen pohtiminen ei auta asiassa...

se on täysin mahdollista sillä useinkin elämässä juuri ne TEOT määrittelevät asioita ja esim. kapallisuus on siihen helppo mittari sekä työkalu.

Niiden työkalujen VASTUULLINEN käyttäminen on sitten eri asiakin...ja vielä se, että jos työkalu on suunniteltu jotain tiettyä päämäärää varten niin voiko se tuoda tullessaan muuta tulosta kuin sen suunnitellun?

En tiedä.

Pitää jäädä miettimään..keskustelukumppania kaivataan.