Nyt siis viittään aiemmin kirjoittamaani yleisellä osastolla olevaan edelliseen kirjoitukseen jonka julkaisin 8.5 torstaina.

1. Apurahat

Apurahat ovat siis yksi keino tehdä taidetta ihan tosissaan ja aidosti siitä lähtökohdasta joka on taiteellinen ambitio.

Suomessa on kuitenkin vielä olemassa edes jonkilainen apurahajärjestelmä, josta on periaatteessa kaikilla taiteilijoilla mahdollisuus saada rahaa työskennelläkseen ja kehittääkseen itseään taiteilijan ammatissa. Itse olen niitä etuoikeutettuja taiteilijoita joka on päässyt siihenkin putkeen tutustumaan ja siitä nauttimaan seitsemän vuoden työ"urani" aikana ja koska apurahat ovat pieniä, jopa silloin kun ne ovat ihan niitä työskentelyapurahoja olen tehnyt myös muuta työtä ja se työ on opetustyö.

Opetustyö on ollut kokoajan kuvataiteen alueelta ja siinä on olemassa omat hyvät puolensa.

Esim. se että se opettaa tekijälleen monia sellaisia asioita joita ei ilman sitä voisi mitenkään oppia pelkästään tekemällä taiteellista työtään.

Yksi niistä puolista on se, että oppii suhteuttamaan taiteen ja tekemisen osaksi yhteiskuntaa kaikissa sen muodoissa.

Tietynlainen itsekeskeisyys vähenee, koska joutuu kokoajan ottamaan huomioon myös muita kuin pelkästään itseään. On tavallaan toisten käytettävissä.

Taidepiireissä tuntuu välillä ja rehellisesti sanottuna olevan hyvin paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat pahimmillaan narsistisesti häiriintyineitä ihmisiä ja koska tunnistan myös itsessäni niitä puolia olen kokenut niin, että taiteen opettaminen kasvattaa myös itse sen opettajaakin, koska juuri se narsistinen puoli saa jatkuvia haavoja. (siis tämä ei ole negatiivinen lausunto eikä sana haava tarkoita mitään pahaa.)

Mutta niihin apurahoihin palatakseni. Tosiasia on se, että apurahoja ei riitä kaikille niille jotka ovat itsensä saaneet kouluttaa tähän taiteilijan ammattiin, joten niiden saaminen on vaikeaa ja jotkut katkeroituvatkin juuri siksi etteivät niitä juurikaan saa.

Joten tämä apuraha vaihtoehto taiteella elämiselle ei ole oikeastaan relevantti keino elää taiteilijana ainakaan kaikille.

Ja on vielä niinkin että kun taiteilija saa apurahoja hänellä on paremmat mahdollisuudet kehittyä taiteilijana ja siitä seuraa että hän yhä edelleen saa niitä apurahoja.

Kaikki taiteilijat eivät vain käytä oikein apurahojaan. Sillä ainakin minun mielestäni on väärin että kun taiteilija saa työskentelyapurahan vaikkapa kolmeksi vuodeksi hän yhä edelleen jatkaa esim. opetustyötä hurjissa määrin ja tavallaan sitä kautta tienaa näin ihan kohtuu komeasti, koska apurahat ovat aika usein verottomia niin palkasta menee vähän veroa ja tulot ovat silloin myös sen mukaiset kun laskee sekä palkan että apurahan yhteensä.

No..siis itse olen sitä mieltä että jos taiteilija saa työskentelyapurahoja tulisi hänen siitä arvonannosta ilahtuneena ja otettuna myös keskittyä taiteelliseen työskentelyynsä siksi ajaksi kuin hänellä on se apuraha. Ei siis pidä hakea niitä apurahoja, jos ei ole tosissaan.

Ymmärrän ja tiedän että apurahat ovat pieniä ja siksi PIENI lisätienesti ei ole materiaalinhankintoja varten pahaksi, mutta jos apurahakausi menee muka, muka materiaalihankintoja varten tehtyyn työhön. Niin se ei ole oikein.

Joten puolensa ja puolensa kaikessa.