Taitelija yrittäjyys asia ei ole mitenkään YKSINKERTAINEN ASIA, kuten liiketoimintamalli sen yrittää vääntää sellaiseksi. Vaikka siis tietenki liiketoiminta suunnitelman eri osa-alueet vaativatkin ajattelua sekä miettimistä, jopa todellisuudessa sitä kaupallista koulutusta laaja alaisestikkin, niin silti se malli tekee simppelimmäksi ja yksisilmäisemmäksi asiat, kuin ne todellisuudessa ovat ja pahinta tässä mallissa on se, että NIITÄ katsotaan VAIN ja ainoastaan KAUPALLISELTA kannalta ja KAUPALLISILLA työkaluilla, joka siis JO itsessään ohjaa suunnitelmaa tiettyyn suuntaan. Sillä ne työkalut on nimenomaan suunniteltu NIITÄ ARVOJA ja NIIDEN arvojen toteuttamista varten.

Pelkään että joillakuilla taitelijoilla, jotka ovat ehdottomasti kannattamassa taiteen massiivista sekä suoraa kaupallistamista on joko tietovaje tai ei ymmärretä sitä mitä se todella oikeasti pahimmassa tapauksessa ja todennäköisesti merkitsee itse taiteen arvoille.

Sillä siitä miten on käynyt on olemassa esimerkkejä esim. nykyisin kun opetusalalla oppilaat ovat asiakkaita niin heihin tulisi suhtautua kuten ASIAKKAISIIN ja se taasen ei ole oppimisen kannalta paras mahdollinen tilanne. Sillä jos oppilas-asiakas on tietyllätavalla nk asiantuntija (joka on yksi osa asiakkuudesta jos sitä aletaan purkamaan osiin..) nk. OSTAMANSA PALVELUN SUHTEEN (eli oppimisen) ja ALKAA vaatimaan jotain, niin hän ei todellakaan välttämättä asemansa puolesta OSAA edes vaatia niitä asioita jotka ovat hänelle hyväksi tai sellasita "tietoa", joka on itse oppimisen kannalta järkevää. Koska oppilas EI olisi OPPILAS jos hän TIETÄISI mitä tulee oppia. Ehkä myöhemmässä vaiheessa ja kehittyneempänä se on mahdollista ja jopa suotavaa jollain asteella..mutta ei siitä näökulmasta että OPETTAJA on palveluntuottaja, joka PALVELEE ASIAKASTA. Täytyy muistaa kuitenki että kun tietyt työkalut otetaan käyttöön niin niitä käyttävät MYÖS ne jotka EIVÄT ajattele sen kummemmin yhtään mitään.

Kaiken kaikkiaan näiden kaupallistentyökalujen käyttöä ja erityisesti sitä asiaa helpottaisikin se, että jos kaikki jotka käyttävät näitä työkaluja olisivat niitä jotka myös pohtivat omien toimiensa seurauksia ja vaikutus-suhteista yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisestikkin..mutta niin ei kuitenkaan tule olemaan eikä ole tosielämässä.

Em kappaleissa mainitsemiini asioihin tietenki liittyy muutakin esim.opettajien valtaasemaan liittyvät kysymykset sekä asiantuntijuuden määritteleminen tms. mutta en ala nyt niitä erittelemään, vaan sanon simppelsti, että kun taidetta vertaa esim. em. tilanteeseen voidaan tulla tilanteeseen jossa nk. asiakaslähtöisyys tuhoaa aidon taiteen perimmäisiä olemuksia.

Sillä jos asiaa miettii vaikka siltä kannalta, että yhteiskunnassa alettaisiin taitelijoihin suhtautua kuten yrittäjiin, niin silloin taitelijalla olisi myös LIIKETOIMINNAN riskit ja se tarkoittaa KÄYTÄNNÖSSÄ sitä että jos et saa MYYTYÄ töitäsi niin et tule toimeen OLLENKAAN tai ajaudut konkurssiin ja siitä seuraa väistämättä se, että taitelijan tulisi ottaa toiminnassaan HUOMIOON nk. loppukäyttäjä joka on siis taiteen ostaja ja siten teoksiin jossain vaiheessa tulisi juuri se ASIAKASLÄHTÖISYYS ja se vetäisi mattoa alta siltä ajatukselta, että taiteliija voisi yhä edelleen toimia aidon oman luovuutensa sisällä. Sillä luovuus sisäisenä elementtinä ei kertakaikkiaan voi ottaa huomioon MUIDEN ajatuksia..ei ainakaan sillä tavalla suoraan, että luovuuteen pääsisi vaikuttamaan suoraan joku muu kuin tekijä itse.

Tosielämässä myös taiteessa on omat kilpakenttänsä ja se aiheuttaa juuri siinä tosi elämässä monenlaista hankaluutta. Taideyhteisössä voisi puhua oikeastaan enemmänkin ammattikateudesta, joka sitten aiheuttaa vaikka mitä..sitä voisi periaatteessa kuvasta sanalla kilpailu, joka on taasen se elementti joka mielestäni yhdistää tälläkin hetkellä taitelijat vallitsevaan yhteiskuntaan ja sen talous, tuotos, panos, nk. kehitys ajatteluun.

Itse olen sitä mieltä että ainoa asia millä taiteilijan tulee kilpailla ja kilvoitella on oma suhde tekemiseensä ja yhteiskuntaan eli ei pidä lähteä kyynärpäätaktiikalla liikenteeseen. Myönnän, että se on vaikeaa sillä aika monet muut tekevät niin.

Onneksi "äiti" sanoi pienenä, että ei ole pakko tehdä samalla tavalla kuin muut ja joskus..ihan vain joskus voi katsellakkin hiljaa niitä typeryksiä jotka kuvittelevat omien kilpapeliensä olevan näkymätöntä puuhaa..sillä loppujen lopuksi se, että tekee oman työnsä hyvin tulisi riittää..sitapaitsi taitelijan AIKA ei välttämättä riitä mihinkään muuhun kuin oman tekemisensä kehittämiseen, jos siinä siis oikeasti haluaa olla TODELLA hyvä.

Ei jää aikaa nk. suhdetoimintaan tms. Itse ainakin haluasin niin ettei minun tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin taidetta, mutta IKÄVÄ KYLLÄ tämä konkreettinen elämä pakottaa myös jonkin verran tekemään muutakin, vaikka olen siitä karsinut kaiken mahdollisen pois. Tulen myös tulevaisuudessa karsimaan yhä enenevässä määrin kaikkea ylimääräistä pois.

Liike-elämässä puhutaan panos/tuotos suhteesta. Se tarkoittaa sitä että sijoittajan täytyy osata arvioida panostensa riskin suhteessa tuotokseen. Se tarkoittaa myös sitä, että tekeminen LASKETAAN sen mukaan mikä kannattaa ja mikä ei. ELI nk. riskit arvioidaan. Kyseessä on enimmäkseen ja oikeastaan pohjimmiltaan kyse vain ja pelkästään rahallisista panoksista, vaikka toki tavallinen pienyrittäjä laittaakin koko elämänsä usein sen pienen yrityksensä varaan myös henkisesti...mutta pohjimmiltaan kyse on RAHASTA. Arvot tavallaan ohjaavat tekemistä mutta raha määrää. Eli esim. joku yrittäjä tuntee itsensä perinjuurin ja JUURI nimenomaan SEN takia haluaa olla yrittäjä. Se syy voi olla käytännössä vaikka se että yrittäjä tietää osaavansa rakentaa vaikka parhaita puhelimia. Sen voi todellakin mitata ihan kirjaimellisesti, vaikka siinäkin lienee on hieman tulkinnanvaraa sekä katsantokantoja.

Mutta tosiasiassa ja tosi taide-elämässä taiteilijan työhön tätä asiaa ei voi soveltaa mitenkään suoraan eikä oikein kunnolla edes välillisesti sillä taideteos on mielikuva ja suhteellinen teko suhteessa kokijaansa, tekijäänsä ja myöskin laajemmin katsottuna myös yhteiskuntaan.

Totta kait ammattilainen erottaa pitkälle nk.hyvän taiteen ja nk. huonon taiteen, mutta se on aika hatara perustelu sille, että tekijä alkaisi KYLMÄSTI suhteuttamaan tekemistään kenttään kaupallisessa mielessä.

Taiteessa kun ARVOJEN tulisi ohjata sitä taloutta....juuri sen takia VOI olla mahdollista, että taidekentässä tulisi vain parhaansa mukaan yrittää kehittää JO OLEMASSAolevaa mallia paremmaksi. Aika näyttää miten käy ja jos joku tietää keinon miten asiat sulautuvat toisiinsa ristiriidattomaksi toiminnalliseksi kononaisuudeksi..niin olen kyllä valmis keskustelemaan asioista kehittävässä mielessä..sillä taitelijoiden asema yhteiskunnassa kaipaa parannusta..ei kuitenkaan siihen suuntaan joka muuttaa taiteen arvot päälaelleen ja tekemisen jotenkin muunlaiseksi kuin se on nyt.

En tiedä mutta tulee mieleen sellainenkin ajatus tässä taitelija yrittäjyys kuviossa..että OLLAANKOHAN tässä nyt ahneita taitelijoina jos halutaan yhteiskunnassa asema jossa ollaan taloudellisesti haluamassa yrittäjyyden hyvät puolet ja työläisyyden hyvät puolet yhdistettynä?

Vai onko jopa niin, että ITSE työelämän muutosprosessi näkyy nyt taitelijan työssä tallaisena muotona? Tarkoitan tällä sitä, että jos yrittäjyys ja nk. tavallinen työläisyys saataisiin poliittisesti yhdistettyä jossain muodossa sekä jollain työelämän alueella niin AINAKIN tavallinen työnantaja olisi mielissään sillä silloin häneen kohdistuva yrittäjänriski pienenisi mahdollisesti helpommin myös muualla työelämässä, koska "malli" olisi jo olemassa.

Mielestäni juuri taitelijoiden työ on tälläkin hetkellä sellaista, että jos työnanataja osapuoli pääsisi sitä hyödyntämään niin seuraukset olisivat käytännössä juuri esim. se että yrittäjänriski jakautuisi myös työntekijöille esim. siten että työajat ja lomat "joustaisivat" tarpeen mukaan..ikävä kyllä ja usein se tarve olisi työnantajanpuolella ja työntekijä joustaa, kuten nytkin on käynyt monillakin aloilla esim IT-ala ja erityisesti kunta ja valtiontyöpaikoilla.

Perustelen lisäksi edellä olevaa väitettä sillä, että näissä vallitsevissa rahatalous ajattelumalleissa heikompana on aina se jolla ei ole valtaa maksaa...oli se asia mistä maksetaan ihan mitä tahansa...vaikkapa sitten se työ.

Onko jopa niin ja mieleeni tulee sekin, että tälle taitelija yrittäjyydelle TIPPUU rahaa nyt myös rahoittajien suunnasta JUURI sen takia, että tällä kulttuurin alueella olisi TAVALLAAN mainioita kokeilla em. asiaa, koska taitelijoiden asema yhteiskunnassa on se mikä se on? Määritellyn ja määrittelemättömän välimaastossa.

Jopa tulee sellainen epäilys/veikkaus mieleen, että yrittäjät jotka tuntevat vähänkin kulttuurinalantoiminta malleja, jotka ovat tälläkin hetkellä käytössä, TIETÄVÄT em. asian.

No ehkäpä tuo ajatus on villi..mutta sen ajattelemista ei oikeastaan voi välttääkkään, koska työelämän rakennemuutoksesta on puhuttu viimeisinä vuosina paljon ja esim. Suomen hallitus on kuitenki Porvarihallitus.

Niin tai näin...villejä heittoja, mutta arvokeskustelu on paikallaan.