Hullu tämä homma välillä.

Päätin tuossa taannoin, että seuraan intuitioni ääntä herkeämättä ja annan tulla ihan mitä vain sinne kankaalle.

No..nyt sitten on tullut seurattua sitä intuition ääntä ja olen ihmeissäni..teoksissa on kieltämättä erikoiset väriyhdistelmät ja mietin järjellä, että pitäisikö kuitenkin seurata sitä analyyttistä ääntäni päässä..mutta jokin sisäinen intuitio "pakottaa" seuraamaan" täysillä tällä kertaa sitä intuitiota..kait se on vain heittäydyttävä sen mukaan sitten aivan täysillä ja luotettava siihen, että sitä on jo jokunen vuosi tullut siveltyä sitä maalia niihin kankaisiin ja taidon pitäisi olla jo hanskassa ja se oma tapa tehdäkkin, joten intuitiivinen ilmaisu lienee seuraavana vuorossa...en nyt puhu niinkään teoksen ns. aiheesta vaan maalauksen sisäisestä ilmaisusta puhtaan maalauksen keinoin..maalaus pelkkänä maalauksena ilman, että aihe millään tavalla "määräilee" itse maalausta. Ilman, että pinta, tila, liike, viiva tms. ohjautuu aiheen mukaan...siis että maalaus olisi puhdas maalaus ilman turhia sidoksia.

Saa nyt nähdä miten tässä käy.

Onko intuitio väärässä ja työt metsässä vaiko eivät. Samapa se sille se on tehtävä mikä on tehtävä..sillä tämä on vain oma tieni ei kenenkään muun. Siinä on omat vaaransa..niistä ei kuitenkaan kannata välittää sillä tämä tie on kuljettava sellaisena kuin se tulee eteen..muuten jumittuu tekemisessään paikoilleen ja alkaa varovaiseksi.

Onneksi omistan sisäsyntyistä itsepäisyyttä niin paljon etten osaa antaa periksi..helppoudelle.

Tietenkin aina välillä pitää helpotellakkin, mutta jos aikoo kehittyä tekijänä niin se ei ole kiinnostavaa.

Aina on pakko tehdä jotain sellaista joka haastaa itsensä sisällä tekemään jotenkin toisin kuin aiemmin..siten tekemisessä pysyy mielenkiinto ja kehittyy..vedet ovat joka kerta uusia.

En usko että on (ainakaan minulle) mitään toista ammattia jossa oppisi niin paljon uutta ja ihmeellista joka ikinen kerta ja joka päivä.