Voiko itseään myydä?

Joku sanoisi, että kunhan sovitaan hinnasta. En tarkoita tällä tuota kirjaimellisesti tietenkään vaan asenteena tähän meidän koulutukseemme ja jos niin..sitä hintaa tulee miettiä.

Sillä se ei ole aivan yksioikoinen myöskään silloin jos esim. juuri tällainen kypsä taiteilija alkaa jonkinlaiseksi yrittäjäksi.

Sillä se vaikuttaa nuorempiin tekijöihin sekä henkisesti josta jo aiemmin puhuin, että ihan käytännössä (vrt. aikakäsitys ja kasvaminen).

Pitemmällä aikavälillä jos se yleistyy, niin sillä on myös taidekenttään laajat vaikutukset mahdollisesti poliittisesti että käytännössä ihan konkreettisesti vaikkapa niin että taiteilijoihin aletaan pitkällä aikavälillä suhtautua kuten yrittäjiin myöskin virallisilta tahoilta ja se jos mikä vaikeuttaa tätä työtä näissä vallitsevissa olosuhteissa.

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Ei edes se virallinen taho ole se kaikki. Itse olen sitä mieltä että välineet tuottavat tiettyjä tuloksia varsinkin jos ne on erityisesti suunniteltu jotain tiettyä tarkoitusta varten ja niitä käytetään tietyissä vallitsevissa sekä valtaapitävissä esim. aikakäsitteissä.

Tässä tarvittaisiin juuri sitä tulevaisuuksien keksimistä. Tämäkään ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja silloinkin mikään muu ei ole varmaa kuin se epävarmuus ja pitää muistaa kaiken tämän menneisyyden ja tulevaisuustutkimuksen keskellä se että tämä päivä on tulevaa menneisyyttä, joka vaikuttaa siihen mitä tapahtuu.

(Näistä ajatuskuvioista seuraa kansalaispalkka tai taiteilijapalkka kysymykset. En ota tässä niihin nyt kantaa)

Siis voiko itseään myydä jos sillä on sellaiset vaikutukset että hyppää pois omasta aikakäsityksestään, joka muokkaa toimintaakin voimakkaasti?