Ni niin nytten on 5.9.. ja puheet on pidetty...yskien, köhien ja selittäen sekä tilanne tiedottaen jokaiselle kuulijalle että mille just milläkin hetkellä tuntuu ja että nyt on sekaisin ja nyt jännittää jne.  On siinä varmaan omat hyvät puolensa että on ns. avoimena mutta varmaan hunotkin..toivoisin ,että kaikille jotka ovat "koulu"kavereitani kurssi antaisi jotain ja vuorovaikutuksesta tulisi niin avoin että sille luovuudelle jäisi tilaa kaikilla.

Siksi varmaan pitää välillä olla itse hiljaakin ja tarkkailla aivan hipihiljaa..katsotaan miten käy.

Opiskelutoverit ja kolleegani ovat sekä vaikuttavat hienoille ihmisille ja toivon että tästä tulee antoisaa sekä ennenkaikkea ja päällimmäinen toiveeni on se että kehittävää.

Kirjalistat on saapuneet ja opintosuunnitelma vaikuttaa tiukalta.

Olin kyllä itse mennyt opiskelemaan mielestäni monimuoto opiskelua, joka antaa siihen mielestäni mahdollisuuden..siis siihen että sivutoimisesti rauhassa hiljaa tutustuen ja sisäistäen opiskellaan.

Pelottaa enkä halua joutua tilanteeseen joka on kiireellä marmoroitu syöttöuuni josta opiskelijat singotaan ulos puolivalmistena. tai tässä tapauksessa kypsinä puolivalmistena marginaalista.  ..kaikki ollaan kuitenkin ammatissa tavalla tai toisella työskenteleviä taiteilijoita. Ei kait se sinkoaminen mitään uutta olisi, jos ajattelee tätä kaikkea mitä tämä maailma tuntuu olevan tänäpäivän joka tapauksessa...mutta silti ..ja toisaalta valikoimat ovat ne mitkä ne ovat..joskus ei ole vaihtoehtoja ja on sopeuduttava..mutta silti???

Marginaalissa elämisessä on puolensa..ja se on juuri se vapaus. Koulutus, yleisesti ajateltuna, ei kuitenkaan tavallaan ole sitä marginaalia sillä myös taiteen opetus on keskellä tätä aivan ns. normaalia opetusta ja joutuu elämään hyvin pitkälle sen mukaan..siis siten miten muutenkin ns. opetus käytänteet menevät myös muualla.

Nyt tämä ei vaikuta rauhalliselle vaan vaikutelma on aikalailla intensiivinen...katsotaan miten käy ja onko tahti liian rankka, mutta jos on ja en saa sitä mitä haluan niin lopetan tuon siihen paikkaan.

En kehtaa enkä jaksa enää alkaa pelleilemään, kun en ole sen paperin perään vaan sen, että saisin kehitettyä itseäni taiteilijana ja se on tärkeintä.

Katsotaan jonkun aikaa miten menee ja mille vaikuttaa.

Toivon parasta. Toivon parasta.