HYVEISTÄ JA PAHEISTA<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

 

Yksilöllisyys on myös aikamme hyveitä. Individualismi laajemmin ja hienommin ilmaistuna. Nyt tarkastelen yksilöllisyyden nurjia puolia. Jokainenhan meistä tietää, että lähes kaikki haluavat olla yksilöllisiä, ei ehkä enää niinkään pukeutumisen tai muun ulkoisen suhteen vaan ajatuksellisesti. Jokainen kykenee arvostelemaan toisia ihmisiä suhteessa omaan ajatusmaailmaansa ja erityisesti jokainen kykenee tuomitsemaan tai arvottamaan toiset ihmiset. Harva kykenee asettamaan itsensä yksilöllisyyden, joka on joskus itsekeskeisyydenkin ilmenemismuoto, ulkopuolelle, siten että aidosti ottaa huomioon toiset ihmiset, harva kykenee asettamaan omat tarpeensa tois-sijaisiksi suhteessa muihin ja jos joku siihen kykeneekin niin hyvin harvoin hän kykenee arvostamaan sitä itsessään.

Mutta se paasaamisesta ja siirrytään nyt kevyempään kenttähuumoriin. Yksilöllisyys on erityisesti taidepiireissä suorastaan kaikille jonkinlainen valtti tai kunnia-asia. Jokainen ainakin kuvittelee olevansa sitä. Mutta tosiasiassa harvat meistä ovat kuitenkaan kovinkaan yksilöllisiä. Ajatellaanpa vaikka paskalla käymistä. Kuinka moni on siinä yksilöllinen tai jotenki erikoinen tai edes syvällinen. Tai vaikka nenän niistämistä, jokaisella on toki oma tyylinsä mutta perus niistäminen on täysin sama ja tehtävän tuoma tulos myöskin pysyy täysin samana. Syöminen, juu ihan totta, siinä muuten onkin poikkeamia, koska ihmiset syövät eri ruokia, joku syö enemmän lihaa ja proteiineja, toinen taas puputtaa kasviksia ja hiilihydraatteja päivästä toiseen ja on tietenki totta, että toisilla roiskuu enemmän rapatessa ja toisilla ei edes värekarvat vipata kun homma on jo hoidettu.

Entäs sitten vaikka syntyminen, luulisi, että siinä nyt ainakin on eroja ja yksilöllisyyttä. Onhan siinä tietenki variaatioita, toiset syntyy perä edellä, jotkut veitsen avulla, toiset pää edellä, jotkut imukupilla jne. mutta on totta, että siinäkin on tietenki eroja vaikkapa esim.ajassa: toiset tulee puolen tunnin pikastartilla, toiset kolmenvuorokauden viiveellä, jotkut pienemmällä huudolla ja toiset suuremmalla kiljumisella, mutta perus-syntyminen on ihan sama, oli sitten hedelmöittyminen tapahtunut ihan millä keinolla tahansa koeputkessa, keinosiementämällä, lähetyss-saarnaajassa, auton takapenkillä, uimaaltaassa tai ihan kotisohvalla, niin perussyntymä on sama ja ihmisillä raskaus kestää täysi aikaisena suunnilleen samanverran. No pakkohan sitä ihmiselämissä on jotain eroa oltava, yksilöiden suhteen.

Ainakin kuolema. Toiset kuolee nuorina, toiset vanhoina, toiset sairauksiin, jotkut oman käden kautta, jokut jopa tapetaan tai murhataan, mutta peruskuolema on sama: ihminen lakkaa elämästä, joten ei siinäkään nyt niin hirveän dramaattisia eroja ole vaikka yksilöiden välillä kuolintapakin vaihtelee.

Jaaha mitäs jäi jäljelle. Se itse elämä. Ihminen elää omaa yksilöllistä elämäänsä siinä syntymän ja kuoleman välillä. Syö että säilyisi hengissä. Toiset tietenki syövät ihan muuten vaan, mutta perussyöminen on ihan sama, vaikka henkilö olisikin esim. letkuruokinnassa.

Syntymään ihminen ei kykene omasta tahdostaan. Ainakaan fyysisesti eikä aina edes henkisesti, siihenkin tarvitaan prosessi jonka kautta syntyä. Joillekkin se prosessi on monen vuoden uurastus halkopinon parissa, toisille pitkä terapia ja joillekkin äkillinen tapahtuma elämässä, mutta perus-syntymä on sama, ihminen alkaa elämään, hengittää, syö, nukkuu, valvoo jne ja jne.

Jokaisen meidän kokemaamme perussyntymään tarvitaan sukusoluja ja sukusoluja luovuttavat sukupuolet.

Joten löytyihän se ero sieltä, mutta kaikilla meillä on kädet, jalat ja muutkin ruumiinosat, joten ei meissä nyt kuitenkaan ole niin julmetusti eroa, ehkä osapuilleen sisällepäin noin 8-30 senttiä ja ulospäin noin 7-25 senttiä. Eihän se nyt niin kovin paljoa ole. Vai mitä?

Niin, että jos ollaan hieman suurpiirteisiä niin ei meissä lopultakaan ole juurikaan eroja, ei edes taiteilijoissa toisiinsa verrattuna jos mittapuu on tuo perus osapuilleen ja todella merkittävät asiat elämässä.

 
01.11.2007 - 21:01

HYVEISTÄ JA PAHEISTA

 

Yksi sellainen kansankielinen ja oloinen hyve on huumorintaju, mutta miten on mitä hyvää on huumorintajuttomassa ihmisessä? Tässä ei nyt oteta huomioon sitä, että on olemassa monelaisia erilaisia huumorintajuja ja ihmisiä naurattavat pohjimmiltaan niin monet eriasiat.

Huumorintajuttomalla ihmisellä on loppujen lopuksi paljon viihtyisämpää kuin nk. huumorintajuisella hupiveikolla.

Huumorintajuttoman ihmisen ei tarvitse väännellä naamaansa omituisiin virnistyksiin jokaisen kummallisen huumorinelkeen ilmetessä.

Huumorintajuttomalle ei tule ryppyjä, koska ryppyotsaisuus ja huumorintajuttomuus ovat aivan eriasioita.

Huumorintajuttomalle nauru ja ilo on hiljainen hih äännähdys suupielestä silloin kun sopivaa huumoria esiintyy. Huumorintajuton saa varmasti tarpeeksi omaa aikaa itselleen ja ajatuksilleen.Huumorntajuton on lopulta se joka ymmärtää sen, että kaikki huumori on aivan turhaa jonninjoutavaa höpötystä ja senkin ajan voisi käyttää vaikka perunoiden kuorimiseen.

Huumorintajuttoman ihmisen ei tarvitse kuunnella kaikenmaailman viihdytysyrityksiä, koska kukaan ei edes yritä viihdyttää huumorintajutonta ihmistä, koska huumorintajuton ihminen ei naura koskaan, ei ainakaan ääneen.

Huumorintajuton ihminen on se luotettu turvallinen ystävä jolle voi hädän tullen kertoa kaikki huolensa.

Huumorintajuton kyllä ymmärtää ne ja osaa antaa sopivan neuvon joka tilanteeseen. Huumorintajuton ei naura koskaan toisen epäonnelle tai sattumuksille vaan ottaa ne vakavasti aina. Huumorintajuton tietää kaikista ihmistä paljon ja oikeastaan jos totuuden sanoo niin jopa kaiken, kukaan ei vain halua myöntää sitä. Huumorintajuton ei suinkaan ole tylsä vaan hänestä saa oivallista filosofista keskusteluseuraa koska tahansa.

Itseasiassa Huumorintajuton on parasta baariseuraa juuri silloin kun haluat erottua joukosta, koska huumorintajuton on juuri se joka ajaa sinut etsimään elämäsi seuralaista viereisetä pöydästä ja palaamaan takaisin turvalliseen ilmapiiriin kun elämäsi seuralainen osoittautui kevytkenkäiseksi huuliveikoksi.

Huumorintajuttomuutta ja tyhmyyttä ei saa koskaan sekoittaa toisiinsa, koska silloin arvioitsija iskee todella kirveensä kiveen, koska huumorintajuton ihminen on älykäs ja lämminsydämminen, jopa pyteetön auttaja.

Joskus huumorintajutonkin riehaantuu iloitsemaan, myös muiden kanssa ja silloin hän levittää ympärilleen rauhoittavaa lämpöä, koska nauru tulee niin syvältä sydämestä.

Kukaan ei halua teeskennellä huumorintajuttoman ihmisen seurassa ja ihmiset saavatkin usein palkakseen huumorintajuttoman ihmisen seurasta terveen itsetunnon.

Huumorintajuton ihminen on itseasiassa monesti juuri se joka osaa naurattaa muita kaikkein eniten jyhkeällä olemuksellaan ja eleettömillä kaasvoillaan.

 

Todellinen oikea huumorintajuttomuus ei tarkoita sitä, ettei huumorintajuton ymmärtäisi vitsejä tai huumoria, vaan se tarkoittaa sitä, että huumorintajuttomalla ihmisellä on tavattoman pitkä myötäsyntyinen pinna, joka venyy ja paukkuu kun muut jo nauravat aivan hysteerisesti kaiken maailman epäoleellisuuksille.

 

Tosiasiassa kuitenkin on niin, että vaimea "hih" on suurinta riemua, kaikki eivät vain tajuan sen hienoutta