Tämä syksy on siis aikamoista paperihommien tekemistä kaiken muun ohella..( tämä on kirjoitettu 28.8) ja päässä risteilevät ajatukset jo tulevasta koulun alkamisesta sekä siitä että mitekähän onnistun hoitamaan jo ennestäänkin kovasti töitä teettävän elämäni. heh,...en tarkoita tällä mitään henkistä vaan ihan käytännön asioita..Koska tälläkin hetkellä teen siis varsinaista työtäni siis taitelijan työtä, että opetustyötä taas kohtapuoliin, että luottamustehtäviä, että kohta lisäksi siis sitä kouluakin..no aika näyttää ja näen ensiviikolla sitten sen, että millainen opetusohjelma on...kaikki muu onki sitten sitä mitä ennenkin. Nekin on tullut toistaiseksi ilman burn outtia ihan ilolla ja riemulla tehtyä.

Viimeaikoina on kyllä hieman repinyt reikää se, että esim jotkut, mielestäni jopa idiootit, haluavat purkaa tekijänoikeus-suojaa..ja se vain ainoastaan sen vuoksi, että halutaan hyödyntää näissä vallitsevissa olosuhteissa taiteentekijöitä, joilla ei ole muutenkaan tekemisessään hirveästi yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna ns. vaihtoehtoja.

Itse sanon, että nykyisissä olosuhteissa Piratismi on aina väärin ja johtaa väistämättä kulttuurin tekijöiden riistoon.

Se on ainoastaan hyvä, että se on "kriminalisoitu" sillä jokaisen joka käyttää piraatteja on hyvä tietää tehdessään niin, että se on rikos, mutta en ala siitä nyt paasaamaan sillä menee vain hermot ihan turhaan.

No miten tämä nyt sitten niin hermot vie?

Se johtuu aivan siitä, että kun aletaan puhumaan esim. taiteilija yrittäjyydestä niin esim. tuo tekijänoikeus, kansalaispalkka tai taiteiljapalkka kysymykset, sosiaaliturvakysymykset eläkkeineen, kaupallisuus taiteessa jne ja jne. ovat helevetin isoja kysymyksiä joihin itse ainakin haluaisin jotain tolkkua..en vain pelkkää filosofiaa ja eetistä pohdintaa vaikka siinä voi kyllä väistämättä käydä niinkin koska elämme tässä yhteiskuntamuodossa jossa elämme..niin siis esim. nuo kysymykset nousevat väistämättä ja toivottavasti jollain tavalla esille kun menen tuohon uuteen koulutukseen joka on tarkoitettu meille kuvataiteilijoille.

Aika näyttää miten käy.

Pitää minunkin heikkohermoisena yrittää pitää hermoni kurissa. Siitä tulikin mieleeni se, että jossain muussa kulttuurissa olisin aivan normaali enkä todellakaan mitenkään heikkohermoinen..mutta Suomalaisessa kulttuurissa olen tempperamenttini vuoksi siis juuri tuo heikkohermoinen ja ihmiset säikähtävät (jos eivät tunne minua) tempperamenttiäni ja kantaa ottavuuttani helposti ..sillä Suomalaiset ovat keskimäärin huomatttavan paljon lepsumpia kuin minä olen.

No onneksi sekä itselleni että muille olen kyllä oppinut hermojeni kanssa toistaiseksi elämään ja suunnilleen niitä kontrolloimaankin mutta joskus ja vain joskus (heh,heh) ne keittävät ylitse.

Nykyisin en kuitenkaan enää mitenkää jaksa siitä potea huonoa omaa-tuntoa sillä en voi tempperamentilleni mitään..ainoa on vain, että olen opetellut sanomaan tilanteissa asian esim näin..

" Harmittaa jos tämä tunnekuohahdukseni sinua säikyttää tai jotain ..mutta yritä kuunnella sanojani jotka sanovat kuitenkin asiaa..äläkä ota itseesi minun tunteitani.."

Että näin ikäästä..sovittelua elämä kaikki:)