Viittaan siis edelleenkin kirjoitukseeni 8.5.

Yksi tulon lähde taiteiljalle voi siis olla yrittäjyys. Siis se että todella oikeasti perustat itselleni esim. toiminimen, Osakeyhtiön, komandiittiyhtiön tms. Käytännössä toiminimen alla toimiminen tai/ja ennekkoperintäreisteriin ilmoittautuminen on siis se lähinnä ja eniten kysymykseen tuleva muoto olla käytännössä yrittäjätaiteilija.

Mutta kuten sanottu taiteiljan työ on oikeasti vain se miten sitä katsoo ja miltä kannalta. Onko se pätkätyöläisen työtä vaiko onko se yrittäjän työtä. Siinä toisilleen kaksi jopa ääripäitä edustavaa poliittista ja yhteiskunnallista näkökulmaa. Näillä molemmilla on mitä suurimmassa määrin yhteväisyyksiä toisiinsa.

Itse olen taiteilija joka on saanut aikoinaan kaupallisen koulutuksen, kauppis ja Markkinointi-instituutti sekä Toimitusjohtaja koulu ovat taustalla, sekä yrittäjäperheessä kasvaminen. Ja tulipahan jonkin verran oltua nk. oikeissakin töissäkin silloin ennen taiteilijan uraa ja koulua. Työttömyyttä myös ja muuta kurjuutta, mutta myös ainutlaatuinen tilaisuus miettiä elämää ja omia arvojaan.

Kylmä yleinen elämään suhtautuminen ja filosofoinnin puute olivat yksi tekijä miksi ajattelin, että taiteilijan ammatti olisi oikea ammatti minulle. Sekin on nimittäin klisee joka elää olemassa tosielämässä. Itseasiassa taiteilijoissa on paljon oikein esikuvallisia yhteiskunnan kiipijä tyyppejä, jotka ovat valmiita puukottamaan selkään mennen tullen palatessa hymy naamallaan.

Se se on todellista faktaa ja aivan todellista elämää.... mutta....silti ....... onneksi on myös niitä toisia tyyppejä jotka ovat aidon elämää kunnioittavan humaanin elämän katsomuksen kannattajia. Ne tyypit eivät ole vain tällä hetkellä "IN" taidemaailmassa.

Palaan takaisin siihen taiteilijayrittäjyyteen.

Sen kummemmin selittelemättä kaikkia ajatuskulkujani oikaisen ja sanon, että omasta mielestäni taiteilija yrittäjyys sopii jos haluaa tehdä itselleen nk. palkkatyötä eli olla itse itsensä palkanmaksaja sotu ja eläketurvamaksuineen.

Eihän siinäkään ole mitään pahaa sen kummemmin kuin hyvääkään. Se on pelkkä näkökulmakysymys asiaan. 

Käytännön kokemuksesta tiedän, että usein pienyrittäjä ei jouda kehittämään mitään muuta kuin sitä yritystoimintaansa ja silloin on todellinen vaara että varsinainen taiteellinen työ jää taka-alalle, kun täytyy tienata sillä, että maalaa Esson baarin vessaan seinämaalausta tai ottaa projektitöinä kuvia kaatiksen rehevöitymisestä.

No eihän siinäkään ole mitään pahaa sinällään, arvokasta työtä sekin on, mutta onko se sitä miksi aikoinaan halusi olla juuri taiteilija.

Tästä seuraa kysymys siitä että onko taiteilijan työ sitten sellaista joka yhtyessään nk. normaaliin yhteiskuntaan palvelisi juuri niitä tarpeita, jota yhteiskunta taiteilijalle velvoittaa. Tulisiko taiteilija velvoitetuksi ja tavallaan tilivelvoliseksi samalla. Todennäköisesti.

Eli taiteilijan tulisi olla tietyllä tavalla olemassa yhteiskunnan osa toimimalla yhteiskunnan säännöillä ja tavoilla. Koska aina kun kuulut yhteisöön maksat siitä jonkin "hinnan" sovitukseski siitä, että yhteisö ottaa sinut osaksi itseään muunakin kuin sivuhuomautuksena/ välineenä tai väriläiskänä tai vaikkapa vain pönkittääkseen omaa asemaansa sellaisena kuin se jo on tai peräti parhaimmillaan reunaalueet ovat äänitorvia kaukaisuudesta ja omatuntoja peräkammarista.

Sitäpaitsi onhan taiteilijayhteisöissäkin omat "kriteerinsä" miten kasvetaan ja nk. ansaitaan arvostus ja portaikon seuraava askel, jotta taitelijasta tulisi nk. arvostettu yhteisönsä jäsen.

Mikä on hinta Taiteilijayrittäjyydestä yhteiskunnalliselta taiteiljan kannalta katsottuna?