1.NARSISTINEN TAPA RAKASTAA VERSUS KOHDERAKKAUS TAPA RAKASTAA<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

 

Viittan tässä aiempaa kirjoitukseeni, jossa puhuin mr. Freudista ja narsistisesta tavasta rakastaa.

 

Tämä on aihe joka ei kyllä ota loppuakseen jos on alkanut.

 

Jos naisen tapa rakastaa olisi lapsekas, niin uskoisin, että silloin se olisi puhtaimmillaan naristinen.

Mutta en usko, että nainen on lapsi tai verrattavissa lapseen.Uskon, että nainen on täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.

Minusta narsismissa ei ole kyse pelkästään siitä, että rakastuu omaan kuvaansa heijastavan pinnan kautta. Joku on sanonut, että sillä tavalla ihminen näkee oman hyvyytensä toisen silmien tai lävitse ja että sitä kautta kykenee tuntemaan itsensä kelvolliseksi, jopa hyväksi ihmiseksi toisen ihmisen rakkauden ympäröimänä.

Mutta minusta tässä piilee se vaara, että toinen sukupuoli määrittyy sillatavalla toisen näkökulmasta ts.mies ei voi lopulta määritellä sitä millainen nainen on tai toisinkaan päin. Ihminen, joka on ehyt, kykenee mielestäni ottamaan vastuun myös sukupuolestaan ja määrittyy vastuunsa kautta. Mielestäni ihminen on ennenkaikkea ihminen ja vasta sen jälkeen sukupuolta.

 

Väitän , että  nainen tai mies, (puhun naisesta koska olen itse nainen) joka rakastaa itseään pelkästään heijastuvan kuvan kautta tulee lopulta yksinäiseksi ja saattaa pahimmillaan alkaa käyttäytymään hemmotellun lapsen lailla.

Esim. ei osaa ottaa vastaan sellaista aitoa ja hyvää ihmistä, joka on itsensä tai itsessä vielä kehittymässä.

Kovasti narsistisesti rakastava saattaa pitää omaa ajatusmaailmaansa ainoana oikeana tai hän saattaa kuvitella, että tietynlainen esim. palvominen itseä tai toista kohtaan on ainut ja oikea tapa elää.

 

Hän saattaa, jopa alkaa käyttäytyä jatkuvasti vaativalla tavalla tai vaikka sulkee silmänsä siltä hyvältä (toisen ihmisen aitoudelta), joka on tarjolla. Jos antaminen ja saaminen ei ole tasapainossa voi käydä niin, että toisen ihmisen vapaaehtoinen antaminen muuttuu pakoksi vaatimuksen edessä ja köyhdyttää, suorastaan riistää antajaa.

 

Muu kuin syyllisyys, molemmilla sukupuolilla, ei tunnu voivan, kovin pitävästi selittää sitä, että puolustaudutaan voimakkaasti, kun tulee puhe tasa-arvosta sukupuolten välillä.

 

Minusta on oikeastaan jopa huvittavaa, että (herra S:Freud liitti, pyhässä uskossaan) nimenomaan naiseen  narsistisen tavan rakastaa, koska silloin olisi melkein sama kun puhuttaisiin, että  nainen on lapsi.Tätä taustaa vasten voin sanoa, että ilmankos naisen vanheneminen on puheenaihe ja kehoa arvostellaan jatkuvasti, koska lapsi on  nimenomaan nuori ja  viaton.

Lapsi on, melkein poikkeuksetta, täydellinen ulkoisesti: sisäisesti vielä kesken ja vaaraton. Aivan kuten naisenkin tulisi olla.

 

Siis pitäisikö kaiken olla helppoa? Jokaisen helposti käsiteltävissä?

Siitäkö kaikki on kiinni?

 

On olemassa nimityksiä naisille, jotka eivät sopeudu joukkoon ja ne nimitykset eivät ole positiivisia. Harvemmin naisen itsellisyyttä todella oikeasti tuetaan ja arvostetaan laajassa mittakaavassa yhteiskunnassa, vaikka sillä on jo jonkilaisia perinteitäkin. Siis pohja on olemassa, mutta se on vasta pohja. Rankasti sanottuna kannustus loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun perhe ja lapset astuvat kuvioihin mukaan.

Mielestäni se, miten lastenhoito on järjestetty, kuvaa kyllä, kovin hyvin, sitä miten tasa-arvoisia meillä ollaan tai sitä miten sitä lastenhoitoa arvostetaan, teki sen kuka hyvänsä. (mies, nainen, vanhus kuka vain)

 

Se, että tänä päivänä on noussut uusi aalto joka on se, että nainen toteuttaa itseään seksuaalisesti voimakaasti ja on samalla piikkareissaan vahva, itsellinen persoona, ei välttämättä takoita sitä, että joitain olisi opittu.

Piikkikorot voi olla yhäedelleen taakka ja tämän päivän vaatimuskin. Yhden ihmisen elämä on kuitenkin aika lyhyt ja rajallinen. Keho, personointi ja minä itse ovat päivänsanoja.. niinpä niin….. narsismin perusedellytyksiä ja aika puhtaasti lapsen normaaleja kiinnostuksen kohteita.

 

Haluan kyllä tässä huomautta, että kehoon liittyvät puheet ovat jo kovasti käsitelty asia.

Se mikä siitä tekee mielenkiintoisen on se, että mielestäni ko. taakka on siirtymässä, mantranomaisesti,  miesten kehojen ikeeksi, ja vieläpä sellaisella tavalla, joka nimenomaan vastaa tätä parjaamaani patriarkaaista meininkiä. Ei ehkä vielä, pitkään aikaan, mutta merkkejä on jo.

 

Vilkaiskaapa huviksenne vaikka MTV:tä musiikkivideoineen. Tai katsokaapa kyseisen kanavan vaikka 80-luvun tuotoksia verrattuna tähän päivään. Eräs maailmankuva sekin ja kertoo kiihtyvästä muutoksesta. Oikeastaan siitä vauhdista, jonka kyydissä ihmisenkehonkuvan muutos on. Missä on henkisyys? Onko psykoterapia jumala? Vai onko ihminen itse jumalansa?

 

Kaikki se mihin mennään on lienee tarkoituksellista ja merkityksiä täynnä.

Asiat muuttavat muotoaan. Ehkä se, miten ihminen kokee on avainasemassa.

 

Rakkaudella ja keskustelulla toivotan terveisiä täältä.