PARISUHTEESTA TAI PARI SUHDETTA?              <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voimakas oman agresiivisuuden käyttämisen vaihe, jossa jossain välissä astui kuvioon poika/miesystävän jonka tuli olla lähinnä turvallinen kaveri, jonka tuli täyttää kaikki ne epäreilut aukot, jotka maailma oli omasta mielestä tehnyt.

 

Poikaystävän tuli olla ihanne kuva miehestä joka on turvallinen.

¨

Tänäpäivänä sanon, suomeksi, että tylsä.

 

Poikaystävän, joka oli omasta mielestä sopiva isä tai jälkikäteen voin sanoa, että todellisuudessa sellainen epäseksuaalisen isän kuva, joka omasta mielestä olisi täydellisyyden huipentuma. Ei sitä hekumallista vetovoimaa, joka voi vallita kahden ihmisen välillä.

 

Kaikki pedanttia ja varmaa.

 

Täydellisen kuvan ylläpitämistä ja sen vihamielistä puolustamista herkeämättä.

Hirvittävä mustasukkaisuus draama, joka jo silloin tuntui epäaidolle, jos poikaystävä erehtyi vähänkin vilkaisemaan jotain mikä edes hieman viittasi omaan tahtoon tai perinteiseen miesilmaisuun.

 

Melkeimpä nyrkillä silmään moisesta loukkauksesta.

 

Minä olen minä ja minulla on oikeus itseeni siten kuin juuri minä sen haluan menenvän. Mikään muu ei kertakaikkiaan käy.

 

Kaikki tuntui yleismaailmallisesti valtavan epäreilullle ja voitte olla varma, että kyllä poika/mies saikin sen heti kuulla kaikilla mahdollisilla tavoilla ja oppi käyttäytymään sen mukaan mitä halusin. Oikeastaan ei ollut enää edes poikaystävä tarvetta vaan mahdollinen isä-ehdokas lapselle.

 

Täydellinen isä ja mies.

 

Se oli todellisuudessa sen omanpään luoman miesideaalikuvan tavoittelua vaikka väkisellä.