nämä kirjoitukset on aina vähän jälkijunassa täällä blogissa.

Tämänkin olen kirjoittanut 19.8 tiistaina, mutta silti..nyt on hermot kireällä kun aikataulut mättää tai ei mätä vielä mutta kiire on ja jatkuvasti.

Pääsin sinne kouluunkin sitten mutta unohdin kaiken keskellä hyväksyä koulupaikan itselleni.

No onneksi minulla on vielä mahdollisuus se korjata ja onneksi sain hyvät pisteet, joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta sen suhteen.

Ensimmäiset apuraha-anomukset on sitten tälle vuodelle tehty ja näytteyhaut pukkaavat päälle.

Pitäisi tehdä ns. suhdetoimintaakin..sillä olen huomannut, että jotta taidekentässä ylipäätään voisi pärjätä niin sitä pitäisi tehdä..itse olen sen vain jättänyt aina viimeiselle sijalle oman itseni kehittämisen ja rahan ansaitsemisen taakse..kun jos ei ole rahaa ostaa hyvää materiaalia niin ei tule hyvää ja kestävää taidetta ja jos ei ole rahaa itse kustantaa omaa tekemistään niin tulee riippuvaiseksi rahoittajista ja niistä mitään en todellakaan halua. 

Tämä on ainaista tasapainottelua sen suhteen ettei opetus vie liikaa aikaa taiteen tekmiseltä jne ja jne..onneksi tykkään ihmisitä ja jossian mielessä myös arvostan niitä jotka harrastaa, vaikka heidän opettaminen tuntuukin välillä ajan haaskaukselta jos sitä ajattelee siltä kantilta, että se on aina pois omasta varsinaisesta taidetyöstä...perkele.

Aikaa ei ole revetä jokapaikkaan.

Niin se on.

Asiat ovat tärkeysjärjestyksessä, vaikka henki menisi ja joskus tuntuu että meneekin. 

Joten suhdetoiminta on siis sijoitettu kauas kärkilistalta tekemisen suhteen..kun ei ole aikaa niin ei ole aikaa sille..joten en juokse kaikenmaailman pippaloissa suhdetoimintaa harrastamassa tai heittele mailia sinne sun tänne..jne ja jne plää plää plää-

Nimittäin tämä asia tuli siitä mieleeni että tuossa ihan vasta oli tehty joku tutkimus niistä taiteiljoista, jotka todella menestyvät ja kärjessä oli asiat jotka ovat totta mutta joiden pitäisi mielestäni olla viimeisellä sijalla.

Kärjessä olivat TUURI ja SUHDETOIMINTA.

Käytännössä siis suomeksi sanottuna jos sinulla on tuuria ja tunnet oikeat ihmiset menestymisen mahdollisuutesi ovat paremmat.

TÖISTÄ niin viis vissiin.

No, onhan se ollut tiedossa tietenkin, mutta kun tolleen asia esitetään niin ottaa päähän niin kovasti ettei enemmän voi ottaa. 

Voi perkele.

Mulle kun on tärkeintä se, että tekee työnsä hyvin ja keittyy siinä niin hyväksi kuin pystyy.

No varmaan siksi olen saanut sitten niitä apurahoja, että olen pystynyt kehittämään itseäni kuitenki ja olen niin tosissani että jokainen sen varmasti tietää.. kaiken tämä opetushuoraamisen keskelläkin nuo kriteerit varmasti täytän.. ja olen tehnyt kokoajan töitä..mutta ei se sekään ole ruusuilla tanssimista..kateellisten haukuttavana ja arvosteltavana..ja ainainen pelko takamuksessa siitä, että tänä vuonna ei varmaan tuu mitään rahaa...murrrrrrrrrrrrr......tällästä tää nyt kuitenkin vain on sitten ei kait siinä mikään auta.

Pitää vaan jatkaa ja jatkaa vaikka mikä ois..Pohooo..jaaa..laista sitkeyttä onneksi on.

PERKELE!

no ja toisaalta taas menestys on ihan sitä miksi sen itse määrittelee..joten se, että ylittää itsensä joka kerta riittää ihan hyvin sillä muuten ei todéllakaan jaksais tätä kaikkee todellisuutta...mutta tulipahan mieleen tämäkin tällä erää.:)