Jotkut väittävät, että taiteilijat tekevät taidetekojaan esim. julkisuuden tavoittelun, uran tai vaikkapa erikoisuuden tavoittelun takia.

Että taideteoilla on jokin em. kaltainen ns."inhimillinen" päämäärä. Tämä näkökulma on mielestäni vain yksi muiden joukossa.

Omasta mielestäni tämä väite on aika turha ja kertoo enemmänkin väitteen tekijän omasta arvomaailmasta kuin mistään muusta ja kun em. väitettä alkaa miettimään hieman tarkemmin niin se kertoo jopa nykyisen kilpailu yhteiskunnan varjopuolista...siitä, että ihmiset jotka eivät "pärjää" yleisesti määritelyllä tavalla tulevat onnettomiksi ja katkeriksi elämänsä suhteen..että tavoitteet voivat olla  näillä ihmisillä juuri ne samat mitä nykyinen tehokkuus vaatimus antaa olettaa ihmiselle. Että se katkeruus joka omasta "pärjäämättömyydestä "on onkin juuri oman pään sisällä ja kulminoituu siihen väitteeseen, että KAIKKI teot taiteessa ovat VAIN ja pelkästään urakehitystä varten.

Olen kyllä huomannut että jotkut ajattelevat uraansa  hyvin paljon ja tekoja mitkä edistävät uraa..se on hassua sillä itse ajattelen että teot mitä tekee niin niden tulisi olla sopusoinnussa oman ajattelumaailman kanssa ja sen pyrkimyksen että maailma on pohjimmiltaan hyvä sekä hyväntahtoinen.

Juuri tästä kilpailumenttaliteetistä tulisi pyrkiä irti..tiedän, että kuulostaa hieman jopa hurskastelulle sanoa näin, mutta väitän silti,että ihminen on ONNELLISEMPI jos pyrkii tietoisesti kilpailemaan ainoastaan itsensä ja erilaisten arvomaailmojen kanssa ajatuksellisesti.

Taide antaa hienon paikan siihen.

En tiedä onko tällä urakehitys ajatuksella (huom.-negaatio-taideteko-pyrkyriys ajatuksella) pohja siinä, että ihminen on pohjimmiltaan huono ja arvoton jos ei MUIDEn silmissä jollain tavalla pyri itseään edustamaan ns. "paremmaksi". Hullu ajatus sillä kaippa ihmisen tulisi riittää juuri sellaisena kuin on...ainakin itselle ja niille joille ei riitä siksi ettei ole "mitään"..ne voi jättää aivan omaan arvoonsa.

Olen itsekkin alkanut ajattelemaan tätä kaupallisuus asiaa viimeaikoina...juuri mm. sen takia, että taidemaailmassa on puhuttu viimeisten vuosien aikana yhä enenevässä määrin kaupallisuudesta ja että kilpailu on kovaa (jotkut todella oikeasti tekevät mitä tahansa kilpailun nimissä) ja että "kaupallisuus" on tavallaan jo olemassa taidemaailmassa mm. sitä kautta, että kaupallinen arvomaailma tunkee myös taiteeseen ihmisten kautta.  Itse olen vieläkin niin "naiivi", että haluan ajatella, että taide on vilpitöntä ilmaisua yhteiskunnassa...Toden sanoakseni olen tietoisesti valinnut sen linjan sillä TIEDÄN ja tunnen allekirjoittanutta sen verran, että hän tulee onnelliseksi juuri näistä asioista joita kirjoittaa..Se sitten onko se ns. oikea tapa toimia sekä ajatella jos ajattelee urakehitystä..niin voipi olla, jos sitä ajattele taloudellisesti, että se on väärä tapa toimia, siltikin olen nähnyt sen tärkeäksi itselleni.

Mutta sitten on todellakin olemassa se ns. ura, jota haluaisi tehdä siinä määrin että saa tehdä taidetta. Olen tähän asti pysytellyt pitkälle ns. yksikseni ja nk. tavallisten ihmisten kanssa, jotka eivät arvota minua tekemiseni kautta vaan ihmisyyteni kautta...mutta silti on olemassa se "taiteellinen urakehtys.", jota välillä jopa tunnutaan vaadittavan joltain suunnalta. On joitain ODOTUKSIA joita täytyisi täyttää ja jos ei täytä niin se ei ole hyvä...tämän olen huomannut vasta tässä muutaman viime vuoden aikana konkreettisesti joidenkin ihmisten puheista ja sanomisista, että vaatimuksia ja odotuksia on JOILLAKUILLA.

Oikein "naurattaa" em. ajatus ja pistää samalla myös erittäin vakavaksi..sillä juuri SIKSI joudun pohtimaan mm. näitäkin asioita mitä olen viimeaikoina pohtinut ja se on syvältä.

Asia onkin juuri sen takia jäänytkin askarruttamaan aivojani.

MITÄ SE urakehitys loppujen lopuksi edes on?

Olen sitä mieltä, että se on sitä, että oma tekeminen kehittyy ja tieto lisääntyy, sekä fyysisesti että henkisesti...URAKEHITYS ei oikein voi olla mitään muuta taiteessa, jos ei arvota maailmaa rahan ja ns. maineen kautta. paskalla ja kusella kaikki käydään siitä huolimatta vaikka maine olisi mikä..suuntaan jos toiseen.

Olen jopa mennyt tässä asiassa/ajattelussa niin pitkälle, että hakeuduin jatkokoulutukseen tämän Ammattikorkeakoulu tutkintoni jälkeen (koulusta on kyllä jo seitsemän vuotta aikaa)..ja tutkin tätä asiaa tarkemmin..koulututs on monimuoto opiskelua, joten ei tarvii päätoimisesti opiskella...ja hauskinta sekä mielenkiintoisinta on se, että jatko koulutus on Ylempään AMK-tutkintoon johtava koulutusohjelma...joten kukaan ei ainakaan pääse väittämään minulle, että en perinjuurin selvittäisi tätä mieltäni ja nykyistä taidemaailmaa koskettavaa kysymystä...teen sen aivan itseni vuoksi ja jopa tavallaan harrastuksekseni, sekä sen takia, että ajatukseni selkeytyisivät ja TODELLA oikeasti olisin selvittänyt tämän asian niin hyvin kuin se on mahdollista tällä hetkellä..enkä pelkästään vain oman pääni sisällä vaan myös suhteessa MUIHIN ja muunlaiseen tietoon sekä näkemysmaailmaan rinnastettuna. .

Onhan ajatus huikea sekä varmasti kysymyksiä sekä ajatuksi herättävä muuallakin taidemaailmassa kuin vain täällä perähikiän perukoilla. Tiedän sen faktana sillä yhdessä TM-liiton kokouksessa asiasta puhuttiin yleisesti tuossa menneenä talvena. Olin itse paikan päällä kuulemassa.

Aika näyttää miten käy..millainen tästä prosesssita tulee..ajattelin kirjoitella asiasta tänne blogiin kulloisenkin mielentilani mukaan.

Se, että tuoko koulutus tuloksena sen, että kaupallisuutta ja taidetta ei voi MITENKÄÄN soveltaa keskenään on mielestäni aivan täysin mahdollista..aika kuitenkin näyttää sen, että miten oma mieleni reagoi tilanteeseen..onko olemassa joku ihmelääke jolla kaupallisuus ON todellakin pelkkä työkalu eikä sekoita ARVOMAAILMAA ja käytäntöä ihmeelliseksi pyrkyreiden verkoksi.