Kysymys siitä, että mitä työtä taiteilija ns. SAA tehdä ns. hyväksyttävästi ansaitakseen rahaa on aika raadollinen...sillä harva taiteilija elättää itseään nykypäivänä omalla taiteen tekemisellään ja juuri sen takia lähes jokaisen taiteilijan arkielämää on se, että joutuu miettimän toimeen tuloon liittyviä asioita, jotta

 

A voisi saada ruokaa

B voisi kustantaa taiteellista toimintaansa.

 

Olen tästä asiast puhunut jo aiemmin kirjoituksissani joskus tuossa viime keväänä ja kertonut aikalailla tarkasti sen miten olen itse asian ratkaissut kohdallani... Siis opettamalla ja opettamalla mahdollisimman vähän, jotta tulisin ja voisin tehdä omaa taiteellista työtäni, sekä suorittaa muutkin "velvollisuuteni" ja ehkäpä hieman myös tätä normaalia elämääkin, joka on jäänyt sitten joka tapauksessa aika vähille.

En siis valita.

Totean vain, että näin on.

Mutta palatakseni asiaan.

Tuli tuossa eräässä keskustelussa esille sellainen seikka, että MITÄ työtä taiteilija voi tehdä ja mitä työtä toiset taiteilijat katsovat pahasti jos sitä menee tekemään elannokseen.

Oikeastaan karkean jaon voi tehdä seuraavasti:

Työ jossa teet ns. yleishyödyllistä taiteen kulttuurityötä esim. vaikka opetus tahi muu järjestely työ vaikkapa näyttelyiden järjestäminen on aivan ns. sallittua ja sitä katsotaan ihan ok. työnä taiteilijalle, jos ja kun joudut elättämään sillä itsesi ja mahdollisesti perheesi..mutta sitten sellainen työ jossa teet työn ns. jollain muulla perusteella se ei ole niin suotavaa taidepiireissä tai sitä katsotaan ainakin paheksuvasti vähintään salaa, sekä itse SEN TEKIJÄ, ETTÄ  myös muut taitelijat katsovat sitä paheksuen ja hieman sanotaan nyt kärjistetysti, että "kuin halpaa makkaraa". 

Luulenpa ja olen itse havainnut, että se että miksi tästä ns. "halpa makkara"-työstä taiteilijat ITSE kokevat huonoa omaatuntoa on juuri se, että taiteilijana ITSEKKIN tiedostavat tekevänsä jotain sellaista mitä eivät todellisuudessa edes haluaisi...mutta kun on pakko niin on pakko..sillä ilman rahaa et edes elä koska yhteiskunta on rakennettu niin.

Esim. tästä "halpa makkara" työstä on nyt vaikka karkeasti otettuna se, että taitelija tekee jonkilaisen tilaustyön, joka ei siis ole suoraan eikä oikeastaan edes epäsuoraan varsinaista taidetta ja se  tekeminen ei ole hyvällä silmällä katsottavaa. Esimerkkinä selvyyden vuoksi vaikkapa kaupalliseen tarkoitukseen tehtävä lumilinnan tekeminen ei ole ns. suotavaa, mutta taiteellisista ambitioista lähtevä lumilinnan rakentaminen on

Syy siihen miksi näin on.. on hyvin yksinkertainen ja se on se, että kun taiteilija ITSE ei toimi taiteellisistä päämääristää lähtien katsottuna niin taide muuttuu helposti ulkoaohjautuvaksi pinnalliseksi VIIHTEEKSI. On sitten aivan eriasia tehdä KRITISOIDAKSEEN TAIDETTÄ EM. asioita, sillä silloin siinä kuljetaan siinä hämärän rajamailla joka on ns. hyväksyttävää taidetta. Tämä kysymys voi kuulostaa oudolle tavallisen tallaajan korvissa, mutta jokainen taiteilija tietää kyllä tämän ongelman, enkä siksi ala sitä tässä nyt tarkemmin erittelemään.

Todettakoon nyt, että taiteilija ei todellakaan voi perustella em. kaltaisia teoksiaan vain sanomalla kritisoivansa taidemaailmaa vaan sen tulee olla HYVIN perusteltu jollain tavalla..siis pelkkä sanominen ei riitä vaan taideteon tulee olla muulla tavalla PERUSTELTU ja tässä kohtaa perusteleminen onkin ensiarvoisen tärkeää ja tässä lienee yksi syy sille, nykytaiteen kentässä, MIKSI taiteilijoilta on alettu vaatia taidepiirien sisälläkin perusteluja omille töilleen ja sitä, että todella ymmärtää tekemisensä perinjuurin, sekä osaa sen tuoda jollain tavalla myös ulos. Nykytaide kun on monisyistä niin sille ei ole olemassa eikä sen määrittelemiselle edes ole syytä olla niin yksinkertaisia malleja kuin ehkäpä aiemmin oli. Tästä päästäisiin kysymykseen mitä on taide mutta jätän senkin asian jonkin myöhemmän pohdinnan aiheeksi.

Ulkopuolisena ja vähän taidetta tehneenä sekä hieman pinnallisesti taiteeseen suhtautuen voisi kysyä, että mitä PAHAA on sitten em. kaltaisen viihteellisen työn tekemisessä? Onhan tavallaan aivan aiheellista asettaa moinen kysymys sillä ELÄMME MYÖS taiteilijoina toimeen tulon kysymysten äärellä. Siis onko toinen lumilinna sen parempi taide kuin toinen lumilinna.

Itse vastaisin siihen, että on. Sillä teoksesta kyllä huomaa sen onko se ns. taide kriteerit täyttävä vaikkei se olisikaan ns. omaa makua. Kirjoitan tästäkin jossain välissä lisää mutta palaan nyt asiaan joka oli siis tämän ns. paheksuttavan työn ja ei paheksuttavan työn ero sekä ne syyt miksi niitä on yleensä olemassa.

Siihen on aivan yksinkertainen syy tai oikeastaan monta aikalailla yksinkertaista syytä, joista yhden mainisinkin jo tuossa taannoin.

Täytyy hieman pohjustaa ennen kuin käsittelen näitä syitä.

Pohjustuksena voisin sanoa, että jotkut taiteilijat (jotka ovat siis kaupallisuudessa täysin mukana) näkevät niin, että (pilkalliseen sävyyn) että taiteilijat ITSE ovat niin hölmöjä etteivät tajua markkinointia tai myymistä tms. kaltaisia asioita ja siksi "halveksivat" viihteellistynyttä "taidetta"... jotkut näkevät, että kaupallisuus on mieluumminkin mahdollisuus kuin uhka ja joku oikein kaupallinen henkilö voi väittää aivan kaupallisuuden logiikalla ja termistöäkin käytäen, että ne jotka vastustavat taiteessa ns. kaupallisuutta ovat vain muutosvastarinnan kourissa ja, että maailman vääjäämätön kulkusuunta on kaupallisuuden läpikäyminen koko yhteiskunnan siis myös taiteen ja tieteen ja että vielä ei olla saavutettu sitä ns. vaihetta kokonaan ja täydellisenä että tämä kaupallisuuden "jumala" olisi voidellut joka kulman maailmassa.

MUTTA ON AINA AIHEELLISTÄ KÄÄNTÄÄ TÄMÄ TOISIN PÄIN..ELI SIIS MIKSI TAIDE TARVITSISIS KAUPALLISUUTTA? EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN ANNETTAVAA TAI ON MUTTA SE ANNETTAVA ON PINNALLISTA SILLÄ..

Kaupallisuus vastaa aina kysymyksiin mitä ja kenelle?

Se ei koskaan hae vastausta miksi? Ei ainakaan tosissaan. 

Taide sensijaan hakee oikeastaan aina pohjimmiltaan vastausta kysymykseen miksi vaikka se saattaisi ensihätään vaikuttaa muullekkin. Siksipä sanonkin, että omasta mielestäni kaupallisuus on mitä suurimmassa määrin käynyt läpi koko yhteiskunnan ja sen vastaisuus on nimenomaan vastavoima, joka nostaa päätään voimakkaasti nyt kun taidepiireissäkin tästä kaupallisuudesta todellakin puhutaan ja sen nimeen on vanottu ties mitä. Sen puolesta ja sitä vastaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä aina vähintäänkin Andy Warholista alkaen aikoinaa.

Siis kaupallisuus ON JO läpikäynyt koko yhteiskunnan ja se myös näkyy yhteiskunnassa selkeästi MYÖS TAITEESSA JA OLLAAN ENEMMÄNKIN SIINÄ VAIHEESSA KUN SILLE SYNTYY VASTAVOIMA JOKA ON OLLUT KOKOAJAN MUHIMASSA ERITYISESTI TAIDEPIIREISSÄ.

Tässä KAPALLISUUDESTA taiteen puolelta muutamia esimerkkejä, joita ovat lukuisat ns.taidetapahtumat kesäisin, erittäin monet galleriat Helsingissä ..itseasiassa suurin osa gallerioista on PUHTAASTI kaupallisia ja vielä eräs asia, joka on myös selvästi kaupallista ja se on vuoden nuori taiteilija. Vuoden nuori taiteilija on selvästi brandätty ja se saa valtavasti mediajulkisuutta joka vuosi.

Tässä vain muutama esimerkki..joten mielestäni ei todellakaan ole kysymys siitä, että kaupallisuus olisi jotenkin UUSI asia taiteessa.

Tosiasiassa enemmänkin voisi sanoa niin, että taiteilijoissa kaupallisuutta KRITISOIDAAN voimakkaammin juuri sen takia, että kaupallisuudella on omat nurjat kasvonsa jotka ovat JO NIIN LÄPIKÄYNEET koko yhteiskunnan, että suunnilleen jokainen kadun tallaaja osaa sanoa siitä jo jotain myös kaupallisuutta kritisoidakseen.

Joten en suinkaan usko, että on kyse mistään taiteiliojoiden tyhmyydestä tai vaikka siitä, että ollaan, kaupallista termiä käyttääkseni, muutosvastarinnan kourissa...vaan kysymys on enemmänkin siitä, että taiteen kentällä nähdään selkeästi se, että kaupallisuus ei vastaa kysymykseen MIKSI?  JA SE ON TAITEEN PERUSASIOITA...KAUPALLISUUS EI VASTAA MITENKÄÄN SIIHEN tai mihinkään muuhunkaan moraaliseen, eettiseen tai arvo kysymykseen.

Kaupallisuus ainoastaan käyttää niitä (vaikkapa moraalia ja etiikkaa) valtteinaan saadakseen jotain ja sen arvolataus ns. kysymykset eivät kestä useinkaan, ainakaan pintaa syvemmältä, tarkasteltaessa tutkimistaan kysymyksellä MIKSI ja mitä se tai joku aiheuttaa esim .inhimillisesti? Tähän löytyy valtaisa määrä hyviä ja tarkastelua kestäviä perusteluja jos ne haluaa kirjata ylös. No onko taidekkaan, maailman kuvaajana tai kommentoijana yhtään sen kummempi jos kerran jotkut taiteilijat ovat valmiita kiduttamaan taideteostensa edessä vaikkapa koiran hengiltä taidetekona? Sitä voi tietenkin kysyä..enkä ota siihen juuri nyt kantaa. Totean vain, että taide vaihtelee ja sillä on myös marginaalinsa, mutta kaupallisuudessa ei ole olemassa edes pientä marginaalia joka haluaa ja tahtoo muuta kuin hyötyä jostain taloudellisesti. Sillä kaupallisuuden tarkoitus on hyödyttää ja hyödyntää. 

Kärjistän nyt ja sanon, että vaikka taiteessa onkin em. kaltaisia huonojakin sekä eettisesti tai moraalisesti arveluttaviakin esimerkkejä niin se ei ole mitään verrattuna  kaupallisuuden aiheuttamaan "kärsimykseen", joka on huomattavsti laajempaa ja se on myös huomattavanns. hiljaisesti  "hyväksyttyä" "kidutusta vrt. esim. lapsityövoima tai yleensäkkin kehityismaiden asema maailmassa. Siis se on huomattavsti suurempi ja laajempi ongelma kuin taiteessa, josta varmasti "älähdetään" myös laajemmin jos ns."moraalitonta" tapahtuu.

Se on myös usein ja aina kun on kyseessä "oikea" taideteko tarkoituskin. Tosiasiassa esim. etiikan vastaiset teot taiteessa eivät saisi aateloitua tms. ja se, että joku on taidetta ei tietenkään tee hyväksyttäväksi sitä, että  joku kiduttaa koiran hengiltä oman taideteoksensa takia. (Sanon vain selvyyden vuoksi tämän ettei tule väärinkäsityksiä.) Kaupallisuus ei koskaan edes mieti em. kaltaista kysymystä ennen kuin se pakoitetaan siihen..kaupallisuuteen ei ole KIRJOITETTU  sisään sitä viestiä..taiteeseen on.

No..siis miten tämä nyt liittyy siihen alkuperäiseen kysymykseen siitä, että mikä on taitelijalle ns. sallittua työtä ja mikä ei?

Tämä liittyy siihen siten, että juuri em. kaltaisia asioita joutuu miettimään tehdessään ja ollessaan osa maailmaa, myös ja erityisesti ollessaan taiteilijana.

Usein kuulee väitettä, että taiteilijat ovat jotenkin jälkijunassa kun vastustavat kaupallisuutta.

Sitä en usko, sillä se tarkoittaisi esim.sitä, että taitelijat olisivat jotenkin "jälkeen jääneitä" yhteiskunnassa..mutta mielestäni se on aivan päinvastoin.

Sillä taide on AINA tietyssä mielessä yhteiskunnan herkkä mittari sen omasta tilasta.

Se väite, todellakin, että taiteilijat EIVÄT YMMÄRTÄISI TAI TAJUAISI MISSÄ MAAILMASSA ELÄVÄT ei tietenkään pidä paikkaansa sillä TOKI jokainen, joka elää tässä kaupallisien arvolatauksien maailmassa YMMÄRTÄÄ, että se  mitä on ympärillä on suorastaan kyllästetty kaupallisuudella.

Jokainen, jolla on hiemankin enemmän käsitystä siitä MITEN kaupallisuus ns. tunkee elämäämme on valmis sitä myös aiheellisesti kritisoimaan. Näistä asioista olen kirjoittanut aiemmin keväällä jossain välissä.

Siis se, että taiteiliija tekee työkseen jotain muuta kuin taidetta ei ole siksi ns. hyväksyttävää taidepiireissä, että kun tekemällä teoksia  PELKÄKSI "työksi" huviksi tai ilman päämääriä on siinä suuri vaara siitä, että taide muuttuu kaupalliseksi viihteeksi ja viihde ei ole taidetta vaan viihde poimii syntymänsä taiteesta..siis tavallaan elää siitä ollakseen viihdyttävää.

Se ei kuitenkaan ole taidetta.