Tässä kommentti Firenzen biennaalista kirjoitettuun tekstiin., joka on Luovuksissa blogissa julkaistu 22.9.

Näinhän se tietenkin on yleisen kaupallistumisen takia, että taidekkin ns. viihteellistyy ja taiteella on yleisesti katsottuna "kuluttajia", jotka katsovat taidetta kaupallisin silmin.

Minusta tuo, että taiteilijat jotka nyt YLEENSÄ EDES lähtevät tuohon "leikkiin" (arvovalinta sekin) eivät välttämättä ole muulla tavalla epätoivoisia kuin sillä tavalla, että eivät muuten "löydä" paikkaansa ja uskovat tämän tuovan ratkaisun johonkin ongelmaansa ja kun kerta raha ratkaisee, kuten kaupallisella rintamalla on tapana, niin.. näyttelyn järjestäjille on TODELLA OLEMASSA YKKÖS SIJALLA ainoastaan taiteilijan ns. TARVE, johon vastaa kauppamies tarjoamalla ns. palvelua maksusta ja se tarve on tässä tapauksessa se vain, että haluaa näyttelyn ulkomaille.

Tämä on faktaa sekä pohja eikä sitä muuta miksikään se, että on olemassa inhimillisä asioita rahamaailman ulkona. Kaupallisessa ajattelussa ne eivät ole tavoitteita vaikka joku muuta voisikin toitottaa.

Nämä taiteilijat voivat aivan hyvin olla JO ennestään OSITTAIN jostain syystä NIIN VARAKKAITA, että on varaa ns. sijoittaa ko.näyttelyyn. Eikä heillä mahdollisesti paina se missään, että koko touhu on taiteen näkökulmasta katsottuna arveluttavaa ja jos painaa niin se "unohdetaan".

Voihan olla niinkin, että jospa nämä taiteilijat ajattelevatkin, että pitää maksaa kun joku kerran järjestää tilaisuuden tämän kaltaiseen näyttelyyn.

Jospa he ajattelevatkin, että raha on se joka ratkaiseen, kuten pohjimmainen kaupallisuuden arvo on.

Jospa he eivät olekkaan onnettomia rukkia joita yhteiskunta "potkii" vaan ovat todellakin ITSE OMILLA ARVORATKAISUILLAAN nimenomaan TILANNEET tämänkin kaltaista toimintaa. Sillä kaupallinen maailma perustuu siihen että on kulutusta ja kysyntää ja vastataan ns. tarpeisiin jotka ovat jo olemassa ja niitä tarpeita jopa luodaan ja taiteilijoiden näyttelynpitämisen voi nähdä kuluttamisena jos haluaa, mutta silloin se sulkee pois siitä suurimman osan todellisuutta joka on itse taideteokset ja taide itsessään pohjimmiltaan kaikkineen.

Taiteilijoiden ITSENSÄ tulisi konkreettisesti tajuta tuo asia.

Todennäköisesti ja vasrmasti joku markkinamies onkin huomannut tässä oivallisen MARKKINARAON, josta saa itselleen rahaa, kun vastaa ns. tähän taiteilijoiden konkreettiseen KULUTUSTARPEESEEN, joka perustuu keskinäiselle kilpailulle pitää tai ns. saada näyttelyitä "parhaista paikoista". Tämä juuri on se taidemaailman raadollinen puoli jonka varmasti jokainen taiteilija tietää ja on vähintäänkin siinä kohdassa kosketuksissa tähän ns. marginaalinsa ulkopuoliseen "todellisuuteen" (tästä voisi puhua enemmänkin sekä tarkemmin. Provosoin ja kärjistän nyt tarkoituksella koko tätä kommenttiani..jotta on helpompi sanoa sanottavansa)

Siis toden totta voi se olla niinkin, että taitelijoiden itsensä tulisi löytää alkuperäinen taiteilijuutensa ja antaa sille arvoa kaikessa toiminnassaan.

Kaupallisuus kun ei katso ihmistä ihmisenä vaan OBJEKTINA, KOHTEENA JA HYÖDYKKEENÄ tms.

Siksi tässä yhteikunnassa taiteilijoilla itsellääkin on suuri vastuu tässä asiassa myöskin. Sillä todella OIKEASTI varaton ei saa edes sitä lainaa sitä varten että laittaisi työnsä esille ko. näyttelyyn.

Tosiasiassahan joidenkin taiteilijoiden arvon mittari on se kuinka PALJON arvostusta tulee ulkoapäin ja siihen perustuu se kilpailu joka on taidekentässä jo olemassakin ja SE on todellakin markkinamiehille vain ja ainoastaan potenttiaalinen mahdollisuus ansaita RAHAA.

Toisaalta onneksi on niin, että läheskään kaikille taiteilijoille oman arvon mittari Ei ole se, että on näkyvillä tai myy tai ns. elää suoraan sillä, että saa kaupaksi taidettaan (tai edes niitä tilaustöitä) tai saa "mitaleja" rinnuksiinsa.

 

Se jos mikä on arvoratkaisu.

Sitäkään/näitäkään asioita tuskin voi välttää miettimästä jos kaupallisuuden "leikkiin" alkaa.

Tottahan se on, että ns. kuluttaja(näkökulma sekin)katsoo taidettakin viihteen näkökulmasta.

Siihen taiteilija EI voi vaikuttaa mitenkään ITSE. Ainakaan välittömästi ja heti.

No lohduttavaa on tietenkin se, että kaikki viihdekkään ei ole yleisestikkään otettuna sitä hömppää ja esim. musiikissa joka on yleisesti otettuna hyvinkin viihteellistynyttä on sitä ns. vakavampaakin viihdettä.

Itse EN haluaisi, että taide menisi ns. viihde kategoriaan mutta niin siinä voi käydä tämän yleisen kaupallistumisen tms. myötä.

Voihan se olla myös niin että VIIHDE on väärin ymmärretty sana. (heh,heh..tämä on kieroutunutta huumoriani ..en voinut vastustaa mitenkään)

Mene ja tiedä.

Mielestäni juuri nämä tietyt arvoratkaisut(kuten esim. osallistuminen tähän näyttelyyn ja moni muu asia) taiteilijoilla "auttavat" esim. tämän kaltaista toimintaa "onnistumaan".

Tosiasia on sekin, että KAIKKI jotka tekevät arvoratkaisuja eivät ajattele niiden olevan niitä.

Eivät edes kaikki taiteilijat mieti asioiden seurauksia syvällisemmin vaikka taiteilijoissa onkin paljon(toivon että suurin osa) niitä jotka miettivät asiota pintaa syvemmältä.

Mielestäni tämä on vain ihan selvä ulkoinen merkki yleisestä kaupallistumisesta ja viihteellistymisestä (lue arvoista) koko näyttely.

Varsinkin kuvataiteilijat keinuvat reunalla, että mihin kuppiin vaiko kuppiiko edes ollenkaan..kenties jonnekkin muualle vaiko ei minnekkään?