No nyt se sitten on myöskin julkista sekä helpottavaa itselleni.

Sain apurahan vuodeksi. Jippii ja onnellinen olen. Pääsee täysillä keskittymään omaan työhön ilman, että mikään rahahuoli sitä rikkoo.

Raha ei ole valtava mutta (tiedän)uskonpa, että tulen sillä toimeen koskapa palkkani ei ole vuositasolla todellakaan ainakaan suurempi, taitaa jäädä ja jääkin pienemmäksi pätkätyöläisyyteni vuoksi ja ELANTO on taattu joka kuukausi saman suuruisena.

Mutta edes tämä elanto asia ei ole pääasia vaan TODELLAKIN se että saan tehdä rauhassa omaa työtäni kokonaisen vuoden ilman mitään häiriötä.

Viime kerralla kun olin vuosiapurahalla vuonna 2007 into ajoi, ehkäpä hieman liikaakin, työskentelyäni eteenpäin. Nyt kuitenkin olo on erittäin rauhallinen ja jotenkin valmiimpikin (tuo on sana joka kuvaa parhaiten olotilaani nyt) kuin viime kerralla ..innoissani olen tietenkin nytkin mutta eri tavalla... jotenkin syvästi vakavalla tavalla. Jännää, että siinäkin tunteessa on noin paljon eri tasoja. 

Rehellisesti sanottuna en ollut uskoa koko asiaa edes todeksi kun sain kirjeen jossa asia kerrottiin. Viskasin kirjeen jo melkein roskikseen kun en heti huomannut siinä nimeäni ja sitten kuitenkin päätin vilkaista uudelleen, että "ketkä ne nyt ovat saaneet niitä rahoja..no luen sitten kerran kun kerran kirjekkin tuli..."ja sitten ällistyneenä huomasin, että siinähän se minunkin nimeni seisoi.

No siinä vaiheessa ei järkeni sanonut sitä, että EI niitä kirjeitä laiteta sen sisältöisenä niille jotka EIVÄT ole saaneet rahaa..koska epäusko oli niin suuri..vaan kirje on hieman toisen lainen.

Tallaisena draama qeeninä tai perhosena, kuten yksi rakas ystäväni sanoi, sain itselleni ensijärkytysen jälkeen oikein jomottavan päänsäryn pelkästä "järkytyksestä". Heh, heh, se voi olla rankkaa muille, mutta taatusti rankempaa itselleni saada fyysiä oireita pelkästään siitä, että jotain hyvää ja hienoa tapahtuu.

Loistava uudistus on se, että ensivuoden alusta taitelijoiden apurahaan tulee myös mukaan ns. eläketurva uudistus. Joka siis tarkoittaa sitä, että jatkossa taiteilijoiden apurahoihin lisätään rahoittajan taholta summa jolla sitten maksetaan itse eläketurvaa vanhuuden varalle ja myös elämä on turvatumpaa jos sattuu sairastumaan apurahakauden aikana.

En tiedä vielä aivan tarkalleen sitä, että miten asia käytännössä menee mutta siitä tulee tässä lähiaikoina tieto myös apurahan myöntäjän puolelta. Jatkossa taiteilija rinnastetaan tässä asiassa alkutuottajaan ja taiteilija ottaa itselleen MYELIN eli maatalousyrittäjien eläkevakuutuksen.

Loistava uudistus ja parantaa myös taitelijan asemaa yhteiskunnassa.

Sanonpa että jo oli aikakin.

Mitenähän tutkijoilla on onkohan heillä jo sama uudistus?

En tiedä.

Meille se nyt kuitenkin tuli vihdoin ja viimein. Näin aluksi se koskee käsitykseni mukaan vain niitä jotka ovat saaneet apurahan valtiolta ja se tulee jatkossa käsittääkseni kattamaan myöhemmin myös yksityisten tahojen myöntämiä apurahoja.

Hieno ja kiitos niille jotka ovat siihen vaikuttaneet:) ja tietenkin kiitos niille myös jotka sen apurahan myönsivät. Teen parhaani ja olen erittäin otettu. Vaikka tuskinpa kukaan heistä tätä blogia lukeekaan:) ja jos jostain syystä sattuisi lukemaan niin ei ainakaan tiedä kuka kiittää.

Taidemielipuoliko ja kuka niistä?