Olen jo jonkin aikaa seurannut tätä kirjoittelua netissä.

En osaa sanoa mitä tarkalleen ottaen ajattelen, sillä taide elinkeinona kuulostaa tavallaan hyvälle ja oikeutetulle, mutta siinä piilee omat vaaransa, joita olen jo sivunnutkin aiemmissa kirjoituksissani.

Täytyy sanoa, että esim. SWOT analyysi on aika turha yleisesti ottaen taiteilijan itsensä käyttämänä ja tekemänä.

Sillä se on ainoastaan analyysin tekijänsä oma mielikuva asioista, eikä perustu faktaan, jonka tutkiminen olisikin sitten jo paljon vaikeampaa sillä se tarkoittaisi tekijältään valtavan suurta ymmärrystä ja erittäin laajaa kenttäkokemusta alueesta eli omasta paikasta taidekentässä.

En usko että yksittäinen taiteilija pystyy sitä kovinkaan hedelmällisesti käyttämään koska se perustuu nimenomaan tekijänsä mutu tuntumaan, vaikka onhan se totta, että taitelijoilla itsellään on suurin tietämys ja tuntemus kentästä..kenttä on vain niin laaja että sen tunteminen on lähes mahdotonta. Toisaalta pienyrittäjäkin tekee ainakin, joissain harhoissaan SWOT analyysejä..niistä vain ei ole kovinkaan paljon apua muuta kuin oman pään aukaisijana.

Siitä seuraa ainakin seuraava kysymys..Mitä on siis taide ja mikä on hyvää taidetta sitä ei tekijä itse voi kovinkaan objektiivisesti määrittellä vai jättääkö taiteilija sen määrittelemisen vaikkapa ostajille ja alkaa tekemään sitä mikä menee kaupaksi?

Karmea ajatuskin. 

Se on tietenkin myös laaja filosofinen kysymys jota tässä en ala nyt pohtimaan, vaan mietin tämän liiketoiminta suunnitelman käytännön realistisia mahdollisuuksia.

Tokihan tämä suunnitelma lähtee nimen omaan siitä liikkeelle, että taiteilija tuntee kentän erinomaisesti, mutta tosiasiassa yksittäinen taitelija ei oikein todella oikeasti pysty itse itseään määrittelemään taidekentällä, sillä taide on moninainen ja laaja alue, joka muuttuu kokijansa ja tekijänsä perspektiivistä katsottuna monenlaiseksi.

Mutu tuntuma ei anna todellista kuvaa ja siitä sitten seuraa pahimmilaan esim. se että taiteilija alkaa tekemään sitä päätoimisesti mikä menee kaupaksi. Muuttaako se taiteen arvot ja tekemisen roskaksi tai jopa siksi paljon puhutuksi toritaiteeksi? Sekin on mahdollista sillä suuri maksava yleisö ei välttämättä ole ajantasalla taiteessa eikä edes ymmärrä esim. nykytaidekentässä olevaa ilmaisua.

Voihan taiteilija tietenkin itse valita itselleen asiakkaansa?

Sekin on vaikea kysymys. Sillä jos valitset tietyt segmentit et voi olla koskaan varma siitä oliko segmenttisi se johon taiteesi uppoaa..no toisaalta onhan se niinkin, että vaikka kauniit ja rikkaina mainoksissa esiintyvät mallit ovatkin jotain muuta kuin Kalevan Kaisa verkkahousuissa niin Kalevan Kaisa haluaa olla rikas, kuuluisa ja kaunis ja ostaa juuri sitä mielikuvaa ostaessaan xx.tuotetta. 

No hinta ainakin määrää sen, että kallista taidetta ei ole kaikilla varaa ostaa ja halpaa taas on useamalla mahdollisuus ostaa.

Haluaako taidettaan todella myydä?

Silloin pitäisi tosiasiassa ns. markkinoiden antaa määritellä hinta ja se taasen ei ole välttämättä mitenkään yksinkertaista..sillä alkuvaiheessa kun taiteilijan nimi ei ole tuttu ei teoksista haluta maksaa ja myöhemmin kun se mahdollisesti on tuttu teoksista maksetaan mitä vain ja kaikista ei voi tulla taiteen menetyneitä IBM:iä tms. Kaikki taide ei siis jää historiaan edes lyhyeksi ajaksi.

Tarvitseeko niin edes olla?

Siihenkään en nyt ota kantaa..se on jokaisen oman harkinnan ja mielikuvien varassa mitkä ovat nk. "visioit" omasta tulevaisuudesta, jos nyt käytän tässä kaupallista termiä asialle.

Toisaalta esim. museoiden määrärahat ovat pieniä ja suorastaan olemattomia, joten ..hintakysymys on monimutkainen ja toisaalta ne jotka myyvät taitelijoiden töitä eli galleristit eivät myy hullun lailla kaikenlaista taidetta, joten todellisuudessa galleristit tarvitsisivat huimaa markkinointitaitoa.

Onko sitä? ja onko jo nyt niin, että todellisuudessa taiteessa ei edes tarvita keskustelua taitelija yrittäjyydestä sillä kenttä on jo valmis ja vika onkin muualla kuin taiteilijoissa itsessään, jospa taiteen todelliset "markkinoijat" eivät jostain syystä halua tai osaa tehdä työtään?

Miten on? 

En tiedä miten on mutta sekin tulee mieleen, kun tätä asiaa pyörittelee päässään. Galleristeilla kun on kova kiire "tallinsa" kanssa ja uusi näyttely pukkaa jo päälle entisen ollessa esillä niin miten kummassa yhden taiteilijan asia voisi olla juuri se johon satsaa kaiken.

No.. tosiaasiassa uskon sekä tiedän, että varmastikkin galleristit satsaavat kaikkensa, mutta riittääkö aika ja onko nk. markkinoita juuri ko. olevalle taiteilijalle? Koska se on juuri se ns. ostava yleisö joka määrää sen mitä ostetaan ja mitä ei. Onko siis keskustelu taiteilijan työstä liiketoimintana vähintäänkin ennenaikaista ja jopa turhaa, sillä taiteen perusarvot eivät välttämättä sovellu kuin siihen jo olemassa olevaan marginaaliin.?

Silla yhteiskunta tarvitsee marginaalinsa.

Jokainen taiteilija tai taidekenttää tunteva ainakin tietää sen, että parhaisiin gallerioihin PÄÄSTÄÄN eikä mennä, joten se taasen aiheuttaa kaikenlaista taidekentän liikettä joka ei välttämättä ole edes mainitsemisen arvoista paskaakaan kummempaa. Luulenpa, että monikin taiteilija myy mieluummin teoksensa taidekokoelmaan esim. museolle kuin yksittäiselle ihmiselle tai yritykselle, sillä silloin voi ainakin olla varma siitä, että teos on hyvissä käsissä ja tallessa tulevillekkin sukupolville. 

Toisaalta voihan taidetta toisaalta myydä toisaalle eri hinnalla kuin toisaalle..sen tietenkin tulee olla silloin erittäin hyvin perusteltua ja se tekee sitten taasen taiteen hinnan ja myymisen vaikeaksi.

No miten on sitten vaikka liike-elämässä tuttu lausahdus imagosta? ja kuka sen imagon luo, jos taitelija ei sitä itse tee?Siis kyse on siitä mielikuvasta joka tässä tapauksessa on tuotteesta siis taiteilijasta ja taiteilijan tuotteista (hyh, kun on rumia sanoja)

Arkisemmin sanottuna se on siis mielikuva joka syntyy taiteilijasta ja hänen tekemisistään. Tavallaan sen voi tietenkin kaupallistaa ja muuttaa ties miksi, sillä kautta historian taiteilijoista, jotka ovat MENESTYNEET taidehistorian havistessa ympärillä on luotu tiettyjä mielikuvia. Mutta tuskinpa yksikään taiteilija on niitä imagoja itselleen tarkoituksellisesti alkanut luomaan ja miettimällä miettimään imagoaan.

Se ei jotenkin vain kuulu taiteen olemukseen, koska siihen imagon miettimiseen pahimillaan liittyy manipulointi ja asioiden vääntäminen johonkin sellaiseen suuntaan mitä ne eivät edes ole ja jos se ei ole edes vääristelyä niin siitä on ainakin pakosta jätettävä jotain pois..niin tekevät yrityksetkin...eihän Nokiakaan sitä mainosta, että ainakin 90-luvulla sillä oli hekilöstön piirissä maine joka sanoi, että työntekijällä ei saa olla muuta elämää kuin Nokia. 

No..onhan se toisaalta niinkin, että jos ei itse vaikuta asiaan niin jotkut toiset tekevät sen puolesta.

VAI onko?

Olisiko elämä todella niin kylmää ja julmaa peliä ja maailmankuva niin röyhkeä muita kanssa eläjiä kohtaan.

En tiedä?

ja tosiasiassa en edes usko siihen reaali elämässä.

Mielelestäni taiteesta ja taiteilija yrittäjyydestä puhuttaessa olemme erittäin laajojen ja vaikeiden asioiden äärellä sillä yleisesti ottaen taiteen arvomaailma on toinen kuin vallitseva bisnesmaailmassa.