Vielä tästä väitetystä taide uskonto ajatuksesta.

Aiemmassa kirjoituksessani erottelin ja mielestäni myöskin perustelinkin sen MIKSI taide ja uskonto on eriytetty toisistaan. Ne ovat siis aivan eri asioita.

Mutta silti on taidemaailmassa puhutaan "aidosta" ja epäaidosta taiteesta. Puhutaan taiteesta kuin uskonnosta. Se on aivan totta..jos sitä ajattelee pintapuolisesti. Aina kun jotain sellaista mille ei ole olemassa kirjoitettua tai puhuttua sanaa (ainakaan kunnollista) kun niitä aletaan muuttamaan juuri siihen muotoon ..niin juuri silloin JOUDUTAAN käyttämään niitä sanoja joita on olemassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse asia, tässä tapauksessa TAIDE, muuttuisi sen takia joksikin..eli vaikkapa uskonnoksi.

Kun puhutaan "taideuskonnosta", niin täytyy muistaa, että yritysmaailmassakin käytetään sanaa etiikka, eettiset päämäärät, moraali tms...vaikka nämä em. sanat ovatkin varsinaisesta kaupallistamisesta hyvinkin kaukana..sillä kuten sanottu kun raha on ohjaava tekijä niin muu on sitten aisapari.

Se taasen on mielestäni aivan ERIASIA kuin se, että taiteilija väittäisi ettei rahaa tarvita tai ettei taiteilija kuulu yhteiskuntaan sellaisena osana jonka täytyy jollain tavalla elää tässä yhteiskunnassa. Sillä sellainen väite olis tekopyhyyttä, koska raha ON kuitenki se vaihdannan väline.

Halusi niin tai ei. 

Se että kritisoi rahavaltaista yhteiskuntaa on TODELLA paikallaan..sillä tosiasiassa se, että asioita ARVOTETAAN rahalla on tuottanut paljon PAHAA ympärilleen..niistä ovat esimerkkeinä esim .juuri mainitsemani terveydenhuolto ja opetustoimi, jos asiaa oikein kärjistetään.

ON TÄYSIN eri asia ARVOSTAA JA ARVOTTAA asioita esim. hyvinvoinnin kannalta ensisijaisesti kuin taloudellisesti.

Se ei ole uskonnollista jos ARVOMAAILMA lähtee niistä arvoista, jotka pyrkivät katsomaan maailmaa HYVINVOINNIN kannalta.

Totta kait tämä on idealismiakin (HUOM IDEALISMI ON eri asia kuin USKONTO) ja jopa elitististä jostain päin katsottuna..vaikka tosielämä taitelijalle ei ole useinkaan ruusuilla tanssimista.

Väitän kuitenkin, että on myös idealismia pyrkiä kaupallistamaan taiteen arvot. Se on jopa poliittista ja tällä hetkellä jopa "muotia."

Laajemmin ajateltuna taiteen tulisi olla yhteiskunnan "pyramidin"nk. huippu, josta muu sitten ammentaisi jotain hyvää ns. siihen tosi elämään. ¨

Eikä niin, että raha on pyramidin huippu josta sitten muut yrittävät ammentaa jotain tosielämään.

Taide on laajemmassa merkityksessään ajankuvia, jotka kertovat ajasta jotain..ja usein vasta jälkipolvet pystyvät sen näkemään kunnolla juuri SEN takia.

Oikeastaan jos katsot taidetta historiallisesti taaksepäin..niin juuri se kertoo ajasta, jopa paremmin kuin historiankirjat.

Uskonto ei kerro ajasta KOSKAAN samalla tavalla kuin taide..vaikka uskontoja on aina ollut monenlaisia ja tietyllä tavalla ne ovat aina olleet jonkilaisia ns. moraalinvartijoita erilaisissa yhteiskuntamuodoissa.

Taide on aina ollut tietyllä tavalla "turvallinen" tapa (poikkeuksiakin on ..mutta sitten tullaan jälleen monien kysymysten ääreen) ilmaista aikaa ja ihmiskäsitystä... usein myös kieltämättä subjektiivisesti ilmestymis hetkellään.

Juuri tämä subjektiivisyys onkin monesti myös vähintään ajansaatossa muuttunut näkökulmaksi ja laajemmaksi perspektiiviksi johonkin taiteen käsittelemään asiaan. Uskonnolla ei ole sellaista ominaisuutta eikä OLE muuten kaupallisuudellakaan.

Kaupallisuuden perustarkoituksia on juuri tämä kyseinen hetki...kaupallisuus häviää ja muuttaa muotoaan...Se ei ole taidetta...entinen menettää merkityksensä kaupallisuudessa.

SIINÄ ON juuri eräs OHJAAVIMMISTA tekijöistä kaupallisuudessa.

Se on väline ja sillä on silloin myös välinearvo sekä välineille tarkoitetut arvolataukset sekä työvälineet.

Kaupallisuus ei kannusta ihmistä ajattelemaan.

Se antaa VALMIITA vastauksia ihmisissä jo oleviin tai ihmisissä luotuihin tarpeisiin.

Jos tunnet HIEMANKIN markkinoinnin perusajatuskuvioita ..niin tiedät sen ja juuri em. on sisäänkirjoitettuna markkinoinnin perusajatuksissa. Kaupallisuuteen kuuluu markkinointi, siihen kuuluu myynti , pr-toiminta ja rahaliikenne tms. MUTTA NE ovat VAIN välineitä.

Niiden ei tulisi olla se mikä ohjaa tekemistä.

En väitä tällä sitä etteikö taiteilija voisi tehdä ja joutuisi tekemään myös sitä ns. huoraamista taiteensa eteen (tämä on yleinen käsite taidemaailmassa kun puhutaan siitä että taitelija tekee jotain muuta kuin omaa taidettaan) se on tosiasia sekin ja ikävä sellainen.

ME TAITEILIJATKIN ELÄMME TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA..osana...mutta sana "Huoraaminen" kuvaa juuri hienosti sitä TUNNETTA joka ´syntyy siitä ettei SAA tehdä sitä mikä on intohimo.

Ehkäpä sellaiselle taitelijalle, joka kokee "taiteen" toisella tavalla ei tule edes sitä ns. huoraamisen tunnetta, jos kaupallistaa täysin tekemisensä...ja siksi niin, että ko. taitelija ei KOE MITÄÄN INTOHIMOA taiteen suhteen eli silloin on lienee ihan SAMA miten suhtautuu taiteeseensa..sillä ei ole VÄLINETTÄ kummempaa arvoa edes itselle. Mutta jos on niin niin silloinhan TAITEILIJA voi alkaa jo nyt ihan vapaasti yrittäjäksi..ei sille ole mitään estettä.

Nyt en väitä tässä mitenkään sitä, että jos yrittäjä Ö: valmistaa ITSE keksimäänsä mustikka juomaa, niin tämä MUSTIKKAJUOMA ei voisi olla alunperin yrittäjä Ö:n intohimo, jos hän päättää sen kaupallistaa.  MUTTA Mustikkajuomaa ei kuitenkaan keksitä joka kerta uudestaan, kun se tulee kauppaan myyntiin.

Taide teos AINA tavallaan keksitään uudestaan, joka ainoa kerta, jos taitelija ei ala tarkoituksella plagioimaan. Jo se pelkästään tekee taidetuote ajatuksesta kummallisen. Sillä taiteeseen satsataan JOKA kerta samalla tavalla kuin satsattaisiin AINA uuteen keksintöön, kuten tutkijat tekevät. Juuri sen takia taide on rahallisesti aina luomishetkellään saamapuolella, jos sitä siis arvotetaan rahalla.

En tiedä mitä kenenkin päässä liikkuu, mutta näin minusta tuntuu.

Tavallaan taitelijaa voi verrata alkutuottajaan tekemisensä suhteen eli otetaan esimerkiksi nyt sitten maanviljelys.

Peruslähtökohtahan on se, että maanviljelijä kasvattaa jotain sellaista mitä ILMAN ihmiset eivät pärjää FYYSISESTI esim erilaisia kasviksia ja lihaa. Nyt en puutu tässä kirjoituksessa mitenkään ko. toiminnan eettisiin puoliin. Se vaatisi aivan oman kirjoituksensa.

Ihmisellä on kuitenkin muitakin tarpeita kuin pysyä fyysisesti hengissä ja ne tarpeet ovat sitten karkeasti sanottuna henkisiä.

Niihin tarpeisiin kuuluvat siis myös ne jonkun himoitsevat uskonnot, mutta MYÖS muut henkiset päämäärät, joita voivat olla mm. itsensä sivistäminen ja yleinen henkinen kehitys ja juuri tätä varten on kehittynyt esim.taide.

JA

KAUPALLISUUS on kehittynyt vetämään siitä välistä.

ELI joku on huomannut, että koska ihmiset tarvitsevat tiettyjä asioita niin NIISTÄ VOI silloin myös hyötyä.

ELI kaupallisuus ei ole ollut alunperin edes se miksi vaihdanta (vrt. oravan nahkauppa) on syntynyt vaan se on AHNEUDEN seurausta omistamisesta.

Alunperinhän ihminen on vain vaihtanut itselleen ylimääräisen jolle kulle johonkin sellaiseen mikä on ollut tälle toiselle ns. ylimääräistä, vaikka nyt sitten jauhosäkki tai peuranpotka.

Jostakusta tuli kuitenkin ahne ja siksi hän halusi peuranpotkastaan kymmenen hanhea ja koska peuranpotkat ja hanhet pilaantuvat niin peuranpotka vaihdettiin sitten mieluummin kymmeneen hopetaaleriin...varsinkin jos oli nälkä eikä ruokaa ollut saatavilla kunnolla..niin se jolla oli enemmän halusi vielä enemmän niiltä keillä ei ollut sitä mitä itsellä oli.

Nämä ovat eräitä syitä siihen, miksi yleensä koko kaupallisuutta on edes olemassa.

NO..sitten taasen palaan tähän taideuskonto käsitteeseen..nimittäin taiteessa ei periaatteessa ole edes käsitettä AHNEUS, joka on siis kuitenkin olemassa USKONNOISSA ja niiden eettisiä päämääriä sekä moraalia tutkittaessa tai yritettäessä niitä ymmärtää. Ahneus käsite on ERITYISESTI olemassa kaupallisuudessa.

TAIDE ON siis ERIASIA KUIN USKONTO ja taide on eriasia kuin yritysmaailma.

Taide onkin yhteiskunnassa oikeastaan ainoa alue joka ei varsinaisesti pyri määrittelemään esim. ahneutta vaan taide pyrkii KUVAILEMAAN jollain tavalla jotain ja se on eri asia kuin määrittely.

Kaupallinen ajattelu toisi ahneuden käsitteen myös taitelijantyöhön juuri niiden kaupalisten välineiden sekä arvolatausten kautta.

Ovatko taiteilijat tarpeeksi fiksuja osatakseen pohtia näitä asioita yhdessä huolimatta siitä, että näissä asioissa on kyse useinkin huomattavista arvolatauksista sekä julmetuista näkemyseroista?

Toivon niin..