Taiteilijoille tehdyssä Liiketoimintamallissa on suoraan lainattu yritysmaailmasta, ihan sellaisenaan ja se on kaupalliseen tyyliin sen OLOINEN että se pelastaa kaiken ja on ottanut huomioon kaiken. Siihen on ns. helppo mennä mukaan. Muistan joskus aikoinaan kun joku oikein taitava markkinointimies esitteli mainoksia oppitunnilla. Jokaisen mainoksen jälkeen tuli sellainen olo, että näinhän se on kuin markkinoija se selitti ja siinä piileekin juuri yksi vaaratekijä joka on pientä esimerkkiä suurempi ja johon on helppo mennä...eli juuri se että koska kaupallisuudella "näytetään" asian hallintaa, puutteellisuus oikeastaan poistetaan, nii kuulijalle sekä kokijalle tulee helposti vääränlainan kuva asiasta. Tämä on myös mielestäni näkyvissä yhteiskunnassa isommassakin mittakaavassa ja sitä sanotaan yksinkertaisesti arkisemmin itsekeskeisyydeksi. Tosiasiassa ihminen on puutteellinen ja elämä on puutteellinen..niin on myös taide sitä. Se on ollut sitä aina ja siitä kertovat esim. se että taitelijoista on aina (lähes aina) haluttu antaa julkisuuteen ns. oikea kuva eli jos ajattelee vaikka Vincent van Goghia tai Gogaunia, Pollokkia, Edefelttiä, Sherbeckiä, Sarestöniemeä jne ja jne. lukemattomia esimerkkejä siitä että taitelijan elämä ei todellakaan ole ollut kaupallisen kiiltokuvamaista, eikä taideteos ole ollut tuote missään vaiheessa itse tekijälle. En kuitenkaan väitä tällä sitä, että taide syntyy kurjuudesta tms. kliseitä, vaan sanon yksinkertaisesti sen, että taitelijoihin ei välttämättä sovi liika yksinkertaistaminen. ITSE taiteen olemukseen se ei välttämättä sovellu ollenkaan.

Kaupallisuus yksinkertaistaa asiaa rankasti. Niin rankasti että siitä ei jää jäljelle oikeastaan mitään. Pyydetään paljastamaan ns. ydintuote ja ydinosaamisen alueet. esim. loistavakaan maalari ei voi sanoa että olisi paras. Tähän nyt on heitettävä vertauksena se, että puukkoakin voi kehittää tuotekehittelyssä ikuisesti, mutta itse alkuperäinen puukko ei kaipaa enää kehittelyä ja mitenkö tämä nyt sitten liittyy taiteeseen?

Tämä liittyy sillä tavalla taiteeseen, että vaikka taide elää ja lainehtii ajassa, niin tietyllä tavalla se ei muutu..se vaihtelee ja on..mutta taide ei muutu. esim. se että em. liiketoimintasuunnitelman motivointi osassa pyydetään tekijää miettimään mikä on tulevaisuuden taidetta.

Esimerkkinä siitä on esim. digitaalinen taulu. Taide kun EI toimi em. tavalla. Ei ole olemassa mitään tulevaisuuden taulua sen enempää kuin menneisyydenkään taulua. KAIKKI NE ELÄVÄT YHTÄAIKAA.

Sillä taiteessa kohtaavat MENNEISYYS; TÄMÄ PÄIVÄ JA TULEVAKIN. ...ja juuri tässä on myös huomattavan suuri ero kaupalliseen ajattelumaailmaan...sillä kaupallisesti ajatellaan tavaroiden, palvelujen tms. olevan jopa kertakäyttöistä tai ainkin sellaista, että sen voi nk.poistoissa vähentää ja kuluneena korvat toisella. 

Eli on aina jotain uutta joka KORVAA aiemman. Niin ei ole kuitenkaan taiteessa, sillä ei Rembrantin taulujen arvo (kaikella tavalla) yhtään vähene siitä, että joku toinen historian saatossa tekee jonkun toisen loistavan taideteoksen.

Vaikka on totta, että taiteessakin on ns. kertäkäyttötaidetta... niin ....se ei ole siinä mielessä koskaan kertakäyttöistä, että ITSE TAIDETEKO jää tavalla tai toisella elämään. Taiteen arvoihin ei kuulu lopullinen ja ehdoton kertäkäyttöisyyden sekä kulutuksen ajattelumalli. Kaupalliseen ajattelumaailmaan ne kuuluvat ja jos ajattelee hiemanki tarkemmin tekojen ja tapahtumien SEURAUKSIA, niin silloin kun tekemistä aletaan ajattelemaan tuotannollisuuden, tehokkuuden, panos/tulos periaatteiden mukaan, niin sillä on omat seurauksensa. Aivan kuten tämä nykyinen taiteilijoiden asema yhteiskunnassa on seurausta siitä, että taiteilijoita ei ole PYSTYTTY laittamaan mihinkän yhteiskunna lokeroon aivan suoraan.

Taidemaailmassa on omat kriteerinsä jolla ansaitaan esim. kollegoiden arvostus VÄHITELLEN ja ne portaat ovat nimenomaan siinä, että tekee oman työnsä mahdollisimman hyvin ja sitä kautta saa sitten esim. niitä apurahoja tms. 

TÄNÄ PÄIVÄNÄ ei ole olemassa MITTAREITA jotka mittaisivat faktanomaisesti taitelijan työtä ja jos kuvataitelija alkaa tekemään em. OHJEILLA omassa työssään kattavasti on luultavaa että taiteen perusarvot joutuvat vähintäänkin koville.