Tuossa taannoin pidin puheen siitä, että miten vanhuksia kohdellaan Suomessa.

No lisään siihen jatkoksi nyt sitten seuraavaa.

Tänään astelin ulos kotini ovesta ja tuo samainen vanha nainen oli jälleen rappukäytävässä.

Tälläkertaa takki päälla ja kengät jalassa. Tervehdin ystävällisesti ja katsastin silmämääräisesti samalla että miten menee. Ihan noin vain päällisinpuoli. Ihan näytti että kaikki ok.

Yllättäen tämä mummo tarttuikin minusta kiinni. Käännyin takaisin ja katsoin silmiin. Mummo esitteli itsensä ja oli selvästikkin ihan täysin "järjissään.

Menossa jonnekkin. Ojenteluista ymmärsin, että ilmeisesti viereiseen 100 metrin päässä olevaan toiseen kerrostaloon taloon, jonka komea kaksitoistakerroksinen olemus paistaa aamu maisemaksi keittiöni ikkunasta. 

Esittelin itseni, koska ajattelin, että se oli jäänyt tekemättä ensinäkemällä ja hän ilmeisestikkin tajusi sen. Sanoi että "Lubmila". .ymmärsin sen tarkoittavan hänen nimeään.

Huikautin kättä ja lähdin autoani kohti aikomuksenani lähteä kohta olevaan tapaamiseeni erään kolleegani kanssa, joka kanssa kävinkin tässä myöhemmin päivällä antoisia keskusteluja maailmanmenosta, yhteiskunnasta, politiikasta, rasismista tms.

Mutta palatakseni introon:

Mummo seurasikin minua perässä autolleni.

Ajattelin, että mitä kummaa.

Sanoin että minun täytyy nyt mennä koska on kiire. Mummo asettui autoni viereen, niin lähelle että hänen kätensä koskettivat autoa.

Avasin ikkunan ja sanoin "minulla on nyt kiire. Minun on mentävä"

Mummo viittilöi ja oli selvästikkin kyytiä vailla siihen viereiseen kerrostaloon.

"Sanoin että nyt minun täytyy mennä" Mummo junttautui auton eteen.

Yritin peruuttaa, mutta en oikein voinut koska mummo olisi voinut vahingoittua jos olisin lähtenyt.

Tämä mummo oli siis erinomaisen hyvinvoivan näköinen siihen viimekertaiseen verrattuna.

Tilanne tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan vaikka kuinka sanoin, että minun täytyy nyt mennä.

Loppujen lopuksi minun oli pakko nousta autosta ulos ja sanoa ihan vihaisesti

"Nyt minulla on kiire. Minun täytyy nyt mennä. Poistukaa siitä auton edestä."

Mummo junttautui auton kylkeen kiinni. Huidoin autosta, että nyt pitää mennä edestä pois ja mummo lähti.

HMMM..jäin kyllä miettimään että oliko takoituksena käytää aiempaa hyväntahtoisuuttani hyväksi kyytipummille. En tiedä, mutta tajuan kyllä miksi naapurit eivät suhtautuneet myöneteieseti häneen aiemmin.

Vai oliko minulla kiireen takia extentionalistinen halu jonka täytin välittämättä hänestä. Tilannearvio ei tue sitä, mutta jospa tulkitsin väärin, vaikken sitä kyllä uskokkaan.

Ei tuskaa mutta taas ajattelemisen aihetta maailmanmenosta