Kuuntelin eilen nettiradiosta puhetta köyhyydestä. Suhteelliseta köyhyydetä ja absoluuttisesta köyhyydestä. Suomessa on jo kuulemma absoluuttisen köyhiäkin ihmisiä, joka hirvittää minua kovasti. Mielestäni hyvinvointivaltiossa ei saisi missään nimessä olla niitä ihmisiä jotka ovat ainakaan niitä absoluuttisen köyhiä ihmisiä. Yhteiskunnan tulisi oman inhimillisyytensä vuoksi osata ja haluta pitää huolta niistä ihmistä jotka syystä tai toisesta ovat köyhiä. Tässä keskustelussa oli vastapareina henkilöt joista toinen oli avustustyössä (Hurstin poika) ja toinen oli sitä mieltä, että köyhyys on köyhän oma vika ja että jokaisella on Suomessa mahdollisuus valita onko köyhä vai ei. Hän puhui yhteiskunnan pohjasakasta ja siitä että jos valtio pitää huolta vähäosaisistaan niin silloin yhteiskunta hänen mielestään ns. ylläpitää köyhyyttä koska ei kannusta ihmisiä töihin. Teksti oli todella rankkaa enkä viitsi alkaa toistamaan tämän henkilön mielipiteitä. Itselleni on hyvin vieras ajatus se että ihmisen köyhyys olisi pelkästäänitsestä kiinni EDES Suomessa. Sillä on paljon henkilöitä jotka eivät syystä tai toisesta kykene pitämään itsestään huolta..ainakaan riittävän hyvin OLOSUHTEIDEN takia esim. vanhukset jotka saavat pientä eläkettä, sairaat ja varsinkin nyt kun terveyspalveluja on vähintään sen vuosikymmenen ajajn ajettu alas...lisäksi tulevat opiskelijat yms. ja yms.

No miksi sitten puhun tästä?

Se johtuu aivan siitä että nyt kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle niin yhteiskunnan rakenteita on alettu JO muuttamaan siihen suuntaan että työn tehokkuutta pyritään yhä nostamaan enemmän ja enemmän. Olen itse sitä ikäluokkaa joka joutui kokemaan laman vaikutuksen rankasti, koska olin juuri edellisen laman aikana siinä iässä että siirryin työelämään. Töitä ei ollut eikä niitä sanut kun ei ollut kokemusta. Siitä oli tietenkinitselleni se hyvä puoli että jouduin miettimään tosissani sitä mitkä ovat arvoni elämässä ja tajusin että inä en ole se joka kaipaa ylenpalttista kulutusjuhlaa elämääni ja sitämyötä siisä koulutin itseni tälle taiteilijan uralle. Leipä ei tule koskaan olemaan leveä mutta uskonpa että elämän laatu sitäkin parempi, ainkin jossain mielessä ajateltuna.

Mutta siis miksi kirjoitan tästä asiasta sillä minullahan on itse valittu suunta enkä valita?

Kirjoitan tästä asiasta siksi, että mielestäni suuret ikäluokat ovat ne joiden kustannuksella kaikki pelaa ja joiden kustannuksella koko yhteiskutna pyörii. Heillä ovat olleet käytössään ja tulevat olemaan eläkkeet, täydet hoitovapaat, hyvät teveyspalvelut, hyvä vanhustenhuolto, talot, pensselit, vehkeet, ukomaanmatkat tms.

No siis miksi siis kirjoitan tästä vaikka tunnenkin että olen ihan ok. vaikka olenkin varmastikkin se suhteellisen köyhä ihminen?

No juuri ja erityisesti sen takia sillä uskon niin että omassa ikäpolvessani ja nuoremmissa on niitä ihmisiä jotka todella oikeasti välittävät toisista ihmisistä ja niistä joilla menee huonommin sillä OLEMME itse joutuneet kokemaan kovia jo nuoresta pitäen.

Tuntuu aikamoisen epäreilulle, että juuri me joudumme pitämään niistä huolta jotka isona porukkana aikoinaan ovat eläneet sitä kulutusjuhlaa pensseleineen ja vehkeineen..ja sanon että hiivatti vieköön vielä kehtaavat valittaakkin siitä ja haukkua omat lapsensa laiskoiksi.

Joten todellakin köyhyys on suhteellista ja kärsimys on myös suhteellista. Minut voi huoletta kuskata eutanasiapilleri takataskussa kaatopaikalle sitten kun olen vanha...ei tarvitse pitää huolta...tarkoitan tällä sitä asennetta joka varmasti on yleisempi omasa ikäpolvessani kuin edellisessä eli siis suuret ikäluokat ovat TOTTUNEET saamaan ja VAATIMAAN kaiken itselleen...mutta nuoremmat eivät.