PARISUHTEESTA TAI PARI SUHDETTA?              <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta todella oikeasti voiko toinen parisuhteen osapuoli olla toimivassa parisuhteessa aivan aivan erilainen kuin itse perusreaktioiltaan on.?

 

Mutta missä menee raja haittaamisen ja sen välillä ettei haittaa?

 

Haittaako se, että toisen elämänasenteet on aivan erit tai elämänpiiri on aivan toisenlainen kuin itsellä?

Jos vaikka itse on tottunut filosofiseen elämänjauhantaan ja toinen on tottunut siihen, että asiat sanotaan hyvin selkeästi.

 

Sehän on toisaalta hienoa, että ei tarvitse vääntää asioita sen kummemmin mutkalle kuin ne jo ovat. Voihan sitä kuitenkin keskustella filosofiaa sellaisten kanssa joiden kanssa on tehnyt sitä ennenkin.

 

Mutta alkaako se ärsyttämään pitemmän päälle, että pulla on pulla, eikä sitä voi vaikka edes puheissa muuttaa viineriksi?

 

Entäs sitten se parisuhteesta keskusteleminen toisen kanssa.

 

Fiilisi siitä, että toinen välittää siitä miltä tuntuu tai riittääkö se, että haistelee ilmapiiriä ja toimii. Se että yhtäkkiä osaakin ratkaista toisen kanssa ongelmia ensin tuntemalla ja sitten ihan puheella.

 

Entä jos kumpikin haistelee aivan eriasioita jos toinen osaa juosta kovaa ja toinen heittää huimia moukariheittoja..voiko niitä jakaa toisen kanssa koska ei ole juuri itse kokenut sitä samaa ja samallatavalla?

 

Näkeekö kuilun reunalta paremmin kokonaistilanteen kuin kuilun pohjalta?

 

Ja jos niin onko se hyvä asia?

 

Tarvitseeko seurustelukumppaniin pystyä samaistumaan kaikissa asioissa?

 

Olisiko tämä tilanne jokatapauksessa kenen hyvänsä kanssa?