Taide elämässä on ollut jo jonkin aikaa kuuminta hottia kaupallisuus ja sen pohtiminen, että taiteilijalla on oikeus elää omalla tekemisellään.

On vain unohdettu, että tänäkin päivänä on olemassa kanavia joiden kautta taiteilija voi halutessaan toimia täysipainoisesti taiteilijana. esim.

1.apurahat

2.sekä pätkätyö,

3.yrittäjyys.

4.Taiteilijalle tämä työ on vain itseasiassa hyvin vaativaa työtä.

Se tarvitsee paljon energiaa jotta sitä pystyy tekemään. Kaikki eivät sitä jaksa eivätkä varsinkaan juuri valmistuttuaan sitä edes tajua. Taiteilijan ammatti ei todellakaan ole mitään laakereilla lepäämistä. Tämä tekeiminen on jo sinällään yrittäjän ammatin KALTAISTA toimintaa.

Tämä ei vain ole yrittäjyyttä siinä mielessä, että itse taiteeseen kuuluu ominaisuus olla ja esittää tätä päivää. Taiteen ominaisuus on luoda uutta ja ilmaista tekijän subjektioita maailmasta, koska taide on periaatteessa aina subjektiivista vapautta, joka on taasen etuoikeus maailmassa, jossa on paljon kärsimystä ja pahaa. Se siitä vapauden käsitteestä, jota jotkut ovat raiskanneet sanomalla, että vapautta sinällään ei ole esim. aatteiden ja ajatusten takia. Taiteiljan vapaus on aina olemassa ja se on juuri siinä että taiteilija ilmaisee ajatuksiaan tai sanotaan nyt vaikka yhteiskuntaa omasta subjektiivisesta pääkopastaan käsin.

Se, että joku väittää esim. niin ettei vapautta ole koska esim. galleristit vaativat esim. pienempiä töitä galleriaansa, koska työt ovat siten helpommin myytävissä..on jo ajatuksenakin aivan absurdi sillä luulisi sen olevan niin, että taiteilija itse päättää mitä vie näyttelyynsä tai ei sitten pidä näyttelyä ollenkaan.

Niin minä ainakin olen tehnyt. Eikä nokkaa ole koputeltu sen kummemmin. Totta kait jos tila on pieni teen TILAN MUKAAN pienempiä töitä, koska haluan ilmaista sanottavani ja sen mikä pyörii päässä. Pohjan koko tms. muotoseikat ovat todellakin sivuseikkoja, vaikka joskus nuorena taideopiskelijana ja taiteilija-alkuna kuvittelin olevni vain esim. isojen töiden maalaaja, mutta kun ammattitaito kasvaa niin työnsä voi tehdä tilanteen mukaan myös pienelle, mutta ei kenenkään muun määräämänä vaan siksi, että OMA taiteellinen ambitio sitä vaatii. Se siis siitä vapaudesta ja sen käsitteestä. Vapauden käsitettä on mielestäni siis turha pilata filosofoimalla se mahdottomaksi, sillä vapaus ja varsinkin tämä olemassa oleva subjektiivinen vapaus on etuoikeus esim. kehitysmaihin ja niiden ihmisiin verrattuna. 

Sitten asiaan.

Tätä elanto asiaa on pohdittu puolelta jos toiselta.

Perinteinen puhe nk. myytävästä taiteesta on ollut yleensä rankasti sanottuna se, että luullaan, että taiteilija pitäisi alkaa tekemään taidetta nk. tavalliselle kansalle esim. vaikkapa ruskealla pohjalla valkoisia ruusuja jne. ja jne.ja tämä on lausuttu useinmiten ja lähes aina vähintäänkin hieman ivalliseen sävyys.

5. Se on klisee, jolla on perusta esim.siinä, että yleensä tajutaan tai halutaan taiteen olevan jotenkin ymmärrystä vaativaa ja sitä ei nk. tavallinen kadunlakaisija voisi muka "ymmärtää." Onhan taide tietenkin myös sitä filosofiaa ja maailmankatsomusta ja niin sen pitääkin olla. Sitä ei välttämättä jokainen katsoja ymmärräkkään. Ei tarvitsekkaan. sillä varsinkin kuvataiteessa ja nykyisessä eritoten jokaisella, siis myös katsojalla on "vapaus" tulkita se omalta subjektiiviselta kannaltaan. Tietenkään kaikki taide ei ole sitä ja jokaisen ei tule ymmärtää taidetta esim. siltä kannalta katsottuna vaikka rakastaisikin yli kaiken vaunuissa kulkevaa vaginaa. 

6.Sillä taide on suurta ja pyhää tekemistä, jota kukaan ei voi ymmärtää. Sekin on klisee. Usein jopa itse taiteilijat syhtautuvat omiin töihinsä juuri tällä tavalla silloin kun puhutaan siitä että taiteilijan tulis ansaita elantonsa taiteen tekemisellä.

7. Mutta on myös havaittavissa aivan toisensuuntaista suhtautumista, joka on sitä että "Ainakin minä haluan ansaita taiteella ja elää sillä. Oli se vaikka kuinka kaupallista. Minulla ei ole sitä vastaan mitään että taiteilija ansaitsee elantonsa omalla työllään"

Mielestäni nuo em. mainitsemani asiat ovat saaneet aika kummallisia piirteitä käytännön taiteilija ammattissa ja on havaittavissa kummallisia mutkia itse kunkin ajatuskulussa. Käsittelen seuraavissa kirjoituksissani näitä asioita siltä kannalta miten olen ne itse käsittänyt tähän mennessä. Siksi olen numeroinut edelliset väitteet, jotta voin viitata niihin tulevissa kirjoituksissani.