Olen tässä taiteilijan ammatissa joutunut miettimään syvästi sitä että mitä tämä ammatti sitten loppujen lopuksi oikein edes on. En ota tässä kantaa nyt itse taiteen filosofiaan tai teorioihin vain ihan vain tallaiseen tavalliseen elämään jota elän taiteilijana yhteiskunnassa.

Tuolla päättyneellä opintojaksolla tuli onneksi myös jotain uusia ajatuksia päähäni..ei niinkään mistään erityisestä vaan oikeastaan vaan siitä että oli kontaktissa yleensäkkin taiteensa kautta opiskelutilanteessa.

Harmittaa hieman etten tiedostanut odotuksiani tuon koulutuksen suhteen ennen kuin vasta sitten kun aloin siellä käymään ja olin jo sinne hakeutunut. No..ne ovat ilmeisen suureelliset ja todennäköisesti todellisuus "pettää" minut pahasti. Kuitenkin saan sieltä varmaan jotain irti ja siitä tuskin on minulle haittaakaan. EHKÄ? KEIKUN  TÄSSÄ NYT AIKAMOISESSA TUNNE MYLLÄKÄSSÄ TÄMÄN ASIAN SUHTEEN.Pitää vain olla kokoajan hereillä kaiken suhteen sekä itsensä että muiden että niiden tilanteiden asioiden ja tunteiden mitä tämä kaikki herättää.

Meille tuli essee tehtävä joka tulee olla tieteellistä kirjoitusta aiheesta kulttuuriyrittäjyys. Yrittäjyys sinällään on eriasia kuin kapallisuus. Sen tiedän varsin vahvasti sillä oma isäni on ollut pienyrittäjä, nyrkkipajamies jo yli kaksikymmentavuotta. Hänen toimintansa ei varmasti ole ollut kaupallista sillä hän on joutunut kantamaan laman ja kulutushysteriän seurauksia rankasti mukanaan sekä koko 90-luvun laman ajan, että pitkälle sen jälkeenkin. Joten sinällään yrittäminen ei ole mitenkään se peikkomainen sana sillä todellisuudessa myös taiteilijan ammatissa toimitaan samankaltaisesti kuin yrittäjinä jossain pienyrityksessä. Useinkin nämä pienyrittäjät ovat havainneet että tämä yritysmuoto antaa heille sen mahdollisuuden että he voivat tehdä ammattiaan itsenäisesti joka tuo tiettyjä vapauksia mutta se tuo myös suurta vastuuta eikä todellakaan välttämättä edes tuo sitä leipää pöytään.

Pitäisi muistaa että ns. yritäminen on vain yksi väline tehdä jotain asiaa jollain tavalla. Sinällään minulla ei  ole SITÄ vastaan yhtään mitään jos toiminta on kaikin puolin kestävää ja ns. "katseen sekä tutkiskelun kestävää".  Olen aiemmissa kirjoituksissani puhunut hyvinkin rankasti näistä mahdollista seurauksista joita yrittäminen ja sitä kautta mahdollinen kaupallistuminen tuovat yhtenä tulevaisuuden kuvana tullessaan. Kaikki se ajattelu perustuu todellakin siihen miten näen asian ja nyt alkaa tuntumaan sille että voi olla jopa niin ETTEI tältä porukalta yksinkertaisesti tule mitään UUTTA ajatusta siitä että mitä yrittäjyys ja kulttuuriyrittäjyys vois olla meidän kohdallamme. Voi olla ettei sellaista vastausta edes ole olemassa sen kummenpana kuin jo nykyinen malli antaa ymmärtää.

Yrittämisenhän tulisi vastata MEIDÄN TAITEILIJOIDEN omiin tarpeisiin eikä niin että meidän tulisi sopia yrittämisen/kaupallisuuden tarpeisiin.

Alkaa vaikuttaa sille todellakin sille mille näytti jo alunperinkin, että yrittäminen on VAIN YKSI väline TOIMIA yhteiskunnassa EI SEN KUMMEMPAA ja se on todella niin välineellistetty  asia että se tuottaa tullessaan myös sitä välinekeskeistä ajattelua eli hyvä esimerkki viime opintojaksolta on seuraava.

Pohdimme sitä että miten järjestämme lopputyön näyttelyn. En viitsi niitä lauseita alkaa tässä toistamaan mutta kutakuinkin ja oman käsitykseni mukaan keskustelu meni näin.

ja rehellisesti sanottuna tuli mieleeni että ollaanko tässä nyt niin TYHMIÄ ETTÄ ALETAAN HYPPÄMÄÄN SIIHEN KÄRRYYN JOKA EI SOVELLU SIIHEN AITOON TOIMINTAAN JOTA TAITEEN TEKEMINEN ON. ikäväkyllä vaikuttaa sille että olen porukan KOKENEIN TEKIJÄ vaikken olekkaan porukan vanhin tekijä.

 

No siis siitä pätkästä keskustelua seuraava siis:

 

"Miten sitten on tämän lopputyön laita? Pitäisikö sen lopputyönäyttelyn olla jotain muuta kuin mitä yleensä koska me ollaan tallaisessa piloottikoulutuksssa? Pitäisikö sen lopputyön kirjallisen osuuden olla jotain muuta kuin siitä omasta taiteellisesta työstä?"

"No mehän voidaan pitää näyttely jossa esim heijastetaan kaikkien työt mereen..?" Sanoi joku

"No haittaako se jos vaikka sinun työt heijastettaisiin mereen kun sinä olet maalari?"

"No tämä on vain nyt tallainen ihan uusi asia meidän tulis miettiä tätä aivan uudella tavalla ja sehä olis ihan uutta jos vietäisiin työt vaikka jonnekkin muualle kuin galleriaan tai museoon tai esitettäsiiin ne jollain muulla tavalla vaikka?"

 

Tuossa siis katkelmia keskustelusta jota tässä ryhmässä käytiin. Okkei ihan "kiva" muuten mutta MIKÄÄN NOISTA EI OLE MITENKÄÄN UUTTA TAI ERIKOISTA..mikään noista ei ole mitenkään uutta konseptia luovaa tai filosofista ja syvällistä pohdintaa siitä mitä todella merkitsee se että olisimme luomassa jotain uutta mallia toimia tms.

Sitäpaitsi toisekseen tässä porukassa useinpien töiden taso ei ole kovin kypsä jos olen rehellinen...JOTEN TÄLLE PORUKALLE ei edes saataisi mistään kunnollista näyttelypaikkaa siis jostain esim. New Yorkin hyvästä galleriasta tai vaikka mistään yleensäkkään hyvästä paikasta joten näyttely tulisi PAKOSTAKIN  olemaan juuri jokin em. kaltainen VETEEN HEIJASTETTU KUVA MAALAUKSESTA. En väitä etteikö niin voisi tehdä mutta väitän että KAIKKI mitä tekee taiteekseen tai taiteellaan tulee olla perusteltua nimenomaan taiteellisesta kulmasta katsottuna ja sille sopivaa. 

JA  LISÄKSI KAIKKI NOISTA AJATUKSISTA OLIVAT REILUSTI VÄLINE KESKEISIÄ JA VÄLINEELLISTIVÄT TAITEEN.

Ehkäpä se on tässä mallissa tai ajattelumaailmassa jossa taiteilijan tulisi miettiä kaupallisuutta ja osaansa yhteiskunnaan osana ns. uudella tavalla niin em. on väistämätöntä sillä tässä nämä kakun palaset näyttävä olevan ja sitten voi olla lisäksi vielä niin että juuri me KOEKANIINI  ryhmänä joudutaan tai päästään toteamaan em. tavalla koulutuksen päättyessä ja sitten kouluttaja on ns "oppinut" seuraavaa ryhmää varten ja tekee jotain asialle ns. "kehittää" asiaa eteenpäin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että on koekaniin ryhmässä. Voipi olla, että se on jopa parempi omien arvojensa kannalta katsottuna että näin on tässä tapauksessa.

 

Pitäiskö mun lopettaa tuo koulutus heti kärkeen..minä en vissiin osaa ajatella samalleen kun noi muut. Minulle taide on muuta.

 

Voi hyvä luoja mitä minä teen? Minua pelottaa ihan vietävästi...

Ehkäpä minä vielä katselen hieman tätä asiaa..