Yksi asia mihin törmää väistämättä on moraaliset kysymykset kun aletaan puhumaan taitelija yrittäjyydestä tai taiteilija pätkätyöläisyydestä. 

Taitelijan kannalta katsottuna ne ovat esim. kilpailuun ja taideteoksen "syvimpään olemukseen" liittyviä "ongelmia ja sivuavat myös vapauden käsitettä.

Saattaa olla, että kun taide-ja moraali ovat vastakkain niin taiteen syvin olemus pelkistyy helposti hieman paatokselliseksi. Tarkoitan tällä sitä, että joskus törmää sellaiseen ajatukseen, että taitelijat tekevät taidetekonsa nimenomaan esim. julkisuuden tai näkyvyyden tms. asian takia. Se on vain yksi yleinen klisee, jota viljelevät monet varsinkin nk. tavallinen kansa. 

Itse en usko sen olevan enimmässä tapauksista edes totta, jos taitelija on omassa työssä tosissaan.. vaan..Taiteeksi taiteilija voi tehdä oikeastaan ihan mitä vain,jos se ei vahingoita ketään/mitään fyysisesti.

Se on  mielestäni sallittua.

Perustelen tätä sillä, että, koska taide on yhteiskunnan marginaalinen alue niin juuri sen takia taiteella on ainutlaatuinen mahdollisuus nostaa esille sekä esittää muutenkin  asioita jotka ovat esim.tabuja yhteiskunnassa esim. kuten  tehtiin taannoisessa lapsiporno taideteossa.

Jos teko olisi ollut esim. jonkun pedofiilin tekemä tai nk. julkisuus tai nk.kaupallisia tarkoituksia/määränpäitä varten, niin taitelijahan olisi nimenomaan asettanut itsensä pahaan välikäteen ja ankaran moraalisen tuomion kohteeksi..sitä hän tietenkin saikin, mutta kaupallinen taho ei olisi tehnyt niin, koska se olisi sillä tavalla tahrannut pärstäkertoimensa ja pärstäkertoimen pitäminen on imagoa, jota ei saa tahrata ja jos tahraa sen niin tahra pitää PEITELLÄ.Vrt. esim lapsityövoiman käyttäminen vaateteollisuudessa tai koeläimien käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa.

Onneksi taide voi vielä tänäkin päivänä nostaa esille asiota jotka ovat vähintäänkin julkisia salaisuuksia ja tabuja ja edelleen joku "rohkea" taitelija voi halutessaan pyyhkiä perseensä vaikka sillä koraanin esilehdellä, jos niin haluaa..mutta ehkäpä kellään taiteilijalla ei ole ollut siihen tarvetta, koska Suomessa rasismi ei ole aivan yhtä pahaa kuin monessa muussa maassa, vaikka pahaa onkin. 

Ei taiteessa vaikeiden asioiden esiin nostaminen ole varmastikkaan usein miten tehty "mitenkään kaupallisia päämääriä varten", joita ovat esim se että MIELLYTTÄÄKSEEN tai kohauttaakseen TAIDEYLEISÖÄ tms. taitelija tekee taideteon, jolla ei ole sen kummenpaa merkitystä esim. yhteiskunnallisesti, eetisesti, esteettisesti, sosiaalisesti, poliittisesti, kulttuurillisesti tms. Teko esim vain siksi että saisi näyttelyn johonkin galleriaan ja myytyä sitä kautta teoksiaan.

MM. em. seikkojen takia on tietyssä mielessä vaarallista sekoittaa kaupallista ajattelua ja yrittäjyys pohjamutia myöten taitelijuuteen, koska yrittäjyyden perusasioita on kaupallisilla ja taloudellisilla ideoilla ratsastaminen..tavallaan miellyttäminen ja erottautuminen kaupallista termiä käyttääkseni.

Taiteen pohjimmainen tarkoitus ei ole miellyttää..ei sen kummemmin epämiellyttääkkän..mutta ei miellyttää.

Tämä on se jota sanotaan taitelijan vapaudeksi (tai siis tämä asia on yksi osa sitä) ja se on se vapaus, jota myös yhteiskunta tukee tälläkin hetkellä esim. verotusratkaisuilla ja onneksi esim. sillä, että nykyään taiteilijaa kohdellaan työttömyyden kohdattua pätkätyöläisenä. Ainakin niin pitäisi tehdä, jos virkailija tietää mitä tekee. Moni pienyrittäjä kadehtisi taitelijaa, jos saisi olla ne ajat työttömänä kun "kauppa" ei käy. Moni pienyrittäjä kadehtisi taitelijaa jos voisi vähentää verotuksessa niinkin paljon asioita kuin me voimme tällä hetkellä. Moni pienyrittäjä olis mielissään jos saisi verotonta työskentelyapurahaa, vaikka se olisi pientäkin.

Mutta onneksi taitelijaa ei kohdella yhteiskunnallisesti kuten pienyrittäjää ja se on oikein sillä yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna yhteiskunta tarvitsee "taitelijuutta" marginaaliinsa, koska marginaalissa käsitellään usein niitä asioita joita valtayhteiskunta ei ole vielä kypsä käsittelemään ja juuri siksi myös yhteiskunta tietää tarvitsevansa olemassa olevaa "taidetta" ja sen historiaa marginaaliksi ja kaukoputkeksi tai suurennuslasiksi yhteiskunnan tilaa kohtaan. Sen on historia todistanut monta kertaa.

Siis en usko,että moni taiteilija laittaa teoksia esille julkisuuden vuoksi vaan vaikuttaminen on se pohjimmainen syy miksi teos yleensä edes julkaistaan.

Taide on tietenkin usein paljon muutakin kuin pelkkä esteettinen tai yhteiskunnallinen tai peräti poliittinen tms.teko. mm.se on "kieli ja sanat" jolla on vaikutusta ihmiseen monella tasolla ei vain sanallisesti/kirjallisesti/ elämyksellisesti tai visuaalisesti.

Siis sinulle joka olet sitä mieltä että taide on pelkkä katkera kilpakenttä apurahoista tms. niin, sanon,että taide on paljon muutakin ja kilpakenttä on vain leikikenttä, jolla pitää osata leikkiä nätisti, niin kuin äiti aikoinaan sanoi. 

Tosiasiassa ja mielessä taide ei ole kilvoittelua toisten taiteilijoiden kanssa vaan itsensä ja yhteiskunnan kanssa.

Eritoten taitelijuuden ei tarvitse olla kilpakenttä todellakaan kaupallisella tavalla katsottuna. Ei todellakaan. 

Ikäväkyllä joku ja kun jo monet yhteiskunnassa olevat taitelijat ovat lähteneet sille linjalle, niin ei se tarkoita kuitenkaan sitä että ´kaikkien taitelijoiden tarvitsisi tehdä niin.

Siitä ei siis automaatisesti seuraa nk. kelkasta pois tipahtamista, jos ei suostu nk. taiteen kannalta katsottuna"epäpyhiin tekoihin" vaan ihan muuta..on näes niinkin, että useimmat taitelijat tietävät, että kun taidetta tekee puhtaasta sydämestä niin myös jälki on sen mukaista. 

Kuka voisi kiistää suuren taideteoksen syntyä jos katsoo jotain teosta joka kertoo jotain sellaista mitä ei sanoiksi voi muuttaa.

Se on taidekokemus.