TAIDE, ETIIKKA JA TIEDE

<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

Otsikkoni antaa ymmärtää mahtipontisesta aiheesta ja sitähän se loppujenlopuksi onkin, mutta käsittelen asiaa kuitenkin yhden ihmisen subjektiivisesta näkökulmasta, koska olen siihen saanut iloisen mahdollisuuden tämän blogimaailman kautta ja taiteellisen käsitykseni ohjaamana.

Yleisesti ajateltuna peruskäsitteet elämässä ovat tiede, taide ja etiikka.

Tänäpäivänä tekisi mieleni myös sanoa, että ekonomia, mutta koska se on, toivon mukaan, vain työväline eikä peruskäsite niin ohitan sen, vaikkakin ohitukseni onkin hieman sarkastinen kuittaus jolla viskaan, kansankielisesti sanoen, talouden elämän peruskäsitteiden joukkiosta ulos, vaikka sillä epäilemättä on merkitystä kaikkien meidän elämässä enemmän ja vähemmän eri asioissa.

Taloutta tai sen arvoja enemmän minua kiinnostaa pohtia ihmisyyden pohjamutia ja tässä tapauksessa muutamaa, sanotaan nyt reteästi, että filosofista käsitettä ihmismielestä.

Toinen niistä on behavioristinen tapa suhtautua elämään ja siihen liittyen sivuraiteilta lisättynä extentionalistinen elämänkatsomustapa.

Oma ajatteluni on perustunut ja tälläkin hetkellä rakentuu perustaltaan näiden kahden "tavan" pohjalle., enkä missään tapauksessa ole niitä kokonaan hyljännyt.

Erittäin lyhyesti esiteltynä: käsitys ihmisen rakentumisesta ympäristön vaikutuksesta ja vapauden käsitys:Behavioristi ja Extentionalisti.

Kumpikin antavat hyvän mahdollisuuden nähdä elämää, mutta ovat mielestäni tietyssä mielessä vanhahtavia ajatusmalleja pitemmän päälle, jos tätä elämää oikein tosissaan yrittää elää.

Raakaa ja karkeaa kieltä käyttäen: ihminen pystyy em. ajatusmallien kautta pakenemaan vastuutaan elämästä, toisista ihmisistä, ympäristöstä ja ajasta. "Aate" ei kanna arkielämän kiemuroita, mutta toisaalta kantaako se koskaan? Joten siitä ei oikeastaan tarvitse puhua sen enempää, vaan palaan edelleen subjektiivisen pääni sisään.

En usko, että ihminen on jotenkin yhtä ja ainoaa ja sillä tavalla tieteellisesti, eettisesti tai edes filosofisesti määriteltävissä oleva olento, joten heitetään nämä hienot sanat ja käsitteet mäkeen ja käsittelen asiaa tällä ihan omalla päälläni, täysin subjektiivisesti heitellen, ilman mitään teoria tukea, jota varmaankin ja epäilemättä on, mutta johon ajatteluni ei perustu vaan se perustuu täysin elettyyn elämään ja koettuun yhteyteen maailman kanssa, josta voisin käyttää ilmaisua "Maailma kuuluu minuun ja minä kuulun maailmaan"-kokemus.

Em. kokemusten herättämä nöyryys olevaista kohtaan toivonmukaan siivittää olemassaoloani tästäkin eteenpäin.