HÄLYYTYS-SIREENI

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihmisellä on periaatteessa aina mahdollisuus selvitä elämästä. Kaikilla ihmisillä. Puhun nyt mielenterveydellisistä ongelmista ja niistä selviämisestä.

Tähän kyseessä olevaan aiheeseen liittyvät oikeastaan kaikki ne ongelmat jotka eivät ole nk. rakenteellisia aivoista johtuvia mielisairauksia, vaan puhun masennuksesta, ahdistuksesta, päihdeongelmista tai/ ja muista riippuvuuksista tms. kaltaisista ongelmista.

 

Ajattelen, että itse ”sairaudentunto” on aina parempi kuin se, että ihminen ei tunnista omia ongelmiaan.

Sairaudentuntohan on tavallaan hälyytys-sireeni, joka alkaa soida kun tulipalo uhkaa tuhota koko rakennuksen.

 

On sattunut salaman aiheuttama tulipalo ja iskussa syttyi palamaan vaha puutalo.

Kuluu vuosia ja ainakin muutama sukupolvi viereisillä pihoilla.

Talon perustukset väsyvät ja ne tulevat unisiksi. Niiden uni on horrosta ja talo uneksii.

Talo ei jaksa olla enää vihainen, ei jaksa enää syyttää muita onnettomista rakennusvirheistä, joita rakentajatkaan eivät osanneet välttää, koska eivät tienneet muusta tavasta rakentaa. Se talo oli ymmärtänyt jo seitsemän vuotta sitten.

Talo alkoi kuikuilla ympärilleen. Se näki, että ympärillä oli paljon erilaisia muitakin taloja. Toisessa talossa valot syttyivät jo aamukolmelta, joku toinen talo asukkeineen sytytti ne vasta iltapäivällä.

 

Asukit hukkasivat toisilleen aina välillä, että huomenta ja onpas täällä kaunis päivä tänään.

Yhdessä talossa ajettiin piha aina rankkasateelle ja se vaikutti kyllä kummalliselle ja toisessa talossa ruoho leikattiin ainoastaan 30 asteen lämpötilassa, sekin oli kummallista.

 

Miksiköhän näin oli?

 

Olikohan talojen asukkaat kenties vaikka syvänmeren sukeltajia tai vaikka oliko joku niistä hiilikaivoksella töissä?

 

Voisikohan se syvänmerensukeltaja nostaa sen jokeen uponneen piipun joka silloin tulipalossa sinne lensi tai voisiko se hiilikaivostyöntekijä heittää pari koksia myös tänne minun uuniin ettei olisi aina niin kylmä?

 

Minähän taidankin tarvita muita, ajatteli talo ja he tarvitsevat minun kokemuksiani. Tarvitsen muita niin että oikein kipeää tekee. Niiden on autettava minua välittömästi. Minähän olenkin kärsinyt jo aivan tarpeeksi. Minä ymmärrän niiden tuskan ovathan he hiilikaivostyöntekijöitä ja syvänmerensukeltajia. Minä itse olen kärsinyt niin paljon, että ymmärrän heidän tuskansa.

 

Elämähän on kärsimyksestä lähtöisin ja sitä minulla riittää.