Kun puhutaan taiteilija toimeentuosta ja taiteen kaupallistamisesta sekä taiteilija yrittäjästä tullaan väistämättä sen kysymyksen ääreen, että mikä taide myy ja pitääkö taitelijan miettiä tehdessään teostensa myyntiä?

Uskoisin, että useimmat taitelijat vastaavat tähän, että aitoa taidetta ei voi tehdä POHJIMMILTAAN myyntitarkoituksessa ja silloin tarkoitetaan sitä, että taidetta ei tehdä esim. vaikka sillä menttaliteetilla, että jos tekijä huomaa, että hänen esim.punaiset susimaalauksensa menevät kaupaksi, niin taiteilija alkaa tekemään niitä teoksia pelkästään sen takia.

Sen jos intohimo ja palo tekemiseen puuttuu kyllä huomaa myös lopputuloksesta ja raha on harvoille tekijöille se joka on sen lähde.

Tämä on lienee se peruslähtökohta ainakin perinteisesti ajateltuna.

Aina on ollut myös taiteilijoita jotka tekevät tilaustöitä rahoittaakseen taiteentekemisensä esim. pankin ja yritysjohtajien muotokuvia.

Niitä on tehty kautta aikojen kuninkaista ja prinssesitä lähtien ja se onkin yksi hyvä tapa elättää itsensä. Jotkut tekevät esim. maisemamaalauksia tavalliselle kansalle ilman minkäänlaista taiteellista intohimoa. Ihan vain rahan vuoksi.

Jotkut jopa maalaavat koirasi kuvan rahasta.

Näistä edellä mainitsemistani muodoista itse hyväksyn ensimmäisen ja toisenkin nipin napin..mutta viimeinen on sitten jo ihan huoraamista suoraan sanottuna.

Lahjojen väärinkäyttöä toisin sanoen jos asiaan ei ole mitään mainittavaa taiteellista syytä.

Se miksi kerron tämän niin tiedän, että joillakuilla ei ole asiaa vastaan yhtään mitään.

Se on jokaisen oma valinta. Mutta luulenpa että oman arvonsa tunteva tateilija ei tee niin.

Eipä siinä sinällään mitään ja lienee olen jostain kulmasta katsottuna väärässä, mutta luulenpa vain, että jos joutuu kovinkin paljon maalaamaan yritysjohtajien kuvia tai rahasta maisemaa ja Mirrin kuvia niin itse varsinainen oman taiteellisen työn kehittäminen jää taka-alalle, kun ei ole aikaa tehdä sitä.

No muotokuvista saa hyvin rahaa, maisema-maalauksista kohtuullisesti ja niistä Mirrin kuvista ei oikeastaan mitään.

Kaikista kyllä kitkerän maun suuhun luulisin ainakin.

Kerran olen nimittäin myynyt yhden maisemamaalauksen pelkästään rahasta ja se oli ihan hirveää, kun ko yrityksen joku helevetin, projektipäällikkö tuli sanomaan, että tarvitaisiin tähän piip..yrityksen sinistä ja piip yrityksen punaista..Ihan hirveää..olisiko minun pitänyt sanoa hänelle, että kuule tarvittisin vähän tähän teidän tavaraanne punaista ja oikeestaan mulle pitäsi tehdä tähän pikku vesijohtokin jotta saan juodakseni jos janottaa...  joten kannattaako vaivata itseään jos em. tekemisestä tulee vain paha mieli.  

Mielestäni taide ei puhtaimmillaan vaan toimi sillä tavalla.

ITSE en siis pysty siihen mistään hinnasta.

Siis kysyn että tarviiko taide sisälleen ajatuksen joka lähtee siitä, että mitä asiakas haluaa?

Sillä jos taiteen perusolemukseen kuuluu ja on kuulunut kautta historian mm. se että se kuvaa kuluvaa aikaa, ihmistä ja käsityksiä maailmankuvineen?

Jos niin olisi niin silloin kaikkien taiteilijoden pitäisi tehdä taidetta kysymällä että mitä ihmiset haluavat nähdä ja miten tulkita tämän maailman..siis muut ihmiset kuin taiteilija itse.

Toki taiteilijalla on myös ihmisenä käsitys maailmasta ja jos sitä hiemankin ajattelee niin tietenkin se kuvaa yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä asioista.

Ja siinä tuleekin juuri se vapaus, joka on sitä taiteilijan vapautta. Ilmaista asioita!

Historia lienee näyttää sitten sen mikä on jäänyt jäljelle mistäkin aikakaudesta ja millä ajatuksilla.

Voihan se tietenkin olla että tämä aika muistetaan historiassa aikana jolloin taide menetti intuitiivisen sisältönsä ja historia näyttääkin ajastamme karmean kuvan ihmisistä jotka eivät ajatelleet mitään humaaneja arvoja.

No..toivon, että se on pelkkä skenaario..mutta voi se olla tottakin että henkiin jäävät hengettömät teokset.. Onneksi en siihen tosissani usko sillä olen nähnyt monta sellasta teosta jotka eivät kerta kaikkiaan kuole ajan myötä.

Niistä jää juuri se henki jota ei pysty selittämään mitenkään muuten kuin kuvataiteen keinoin.

Joten taiteiljat voivat itse tehdä taidetta yhä edelleen puhtaalla taiteen omatunnolla.

Ne keinot vain jolla taiteilija elättää itsensä tulis pohtia perinpohjin tässä yhteiskunnassa.

Onko se sitten vaikka kansalaispalkka kaikille niille jotka ovat saaneet koulutuksen taiteilijaksi yhteiskunnan varoista?

Vai mikä se on?

Onko se sitten vaikka se että kehitetään esim. läänintaiteilija systeemiä?

Onko se sitten se että kuntia ja valtiota VELVOITETAAN palkkaamaan taiteilija "kaupungin töihin", jonkinlaista määritelytä taidetekoa/tekemistä vastaan esim. vaikka viideksi vuodeksi ja, että  prosenttiperiaate kaupungin/valtion rahoista taiteelle hankintamenoissa tulee pakolliseksi/velvoitteeksi?

Onko se sitten se, että kuvataiteilijoillekkin tulee yhteiskunnan palkkaamat "managerit", jotka eivät siis toimisi siten kuin kaupalliset managerit, siis voiton tavoittelussa rahallisesti, vaan puhtaan, paljaan taiteen arvoilla.?

Ainakin sillä tavalla taiteilijoille itselleen jäisi aikaa tehdä sitä todellista oikeaa taiteellista työtään.

En tiedä mikä keinon voisi olla mutta jotain pitää tehdä ja mielestäni ei ole todellakaan mitenkään itsestäänselvää, että se tai niiden tekojen tulisi olla suoria lainauksia vallitsevista käytänteistä esim. liiketoimintasuunnitelmat tai markkinointistrategiat sellaisenaan taitelijoiden käytössä voivat enemmänkin tuoda paskaa ja pahaa palkakseen kuin todellista tyydytystä tai nautintoa kellekkään.

Se että kuvataiteilija itse arvostaa omaa työtään ja pitää siitä kiinni ylpeästi pitäisi olla itsestään selvyys. Ikävä kyllä tässä maailmassa raha on saanut liian suuren ylivallan ihmisten elämässä ja asiota usein mitataan rahallisen menetyksen mittareilla. Taiteelliset ja humaanit arvot ovat liikaa paitsiossa yleisesti ottaen. Useat taiteilijat painivat realistisesti otettuna yksinkertaisesti juuri ja juuri TOIMEENTULON rajamailla ja se ei ole oikein.

Rahan tulisi olla apuväline, EI PAKKOPAITA.

Taiteilija asema yhteiskunnassa ei ole hyvä.

No onhan siis joitain uudistuksiakin saatu aikaan esim. se että apurahakausista alkaa kertyä tulevaisuudessa eläkettä ja apurahakaudet tai apurahan hakeminen rinnastetaan työnhakuun sekä pätkätöihin työvoimaviranomaisten silmissä.

Se on hyvä.

Silti on paljon vielä korjattavaa sekä mietittävää.