PARISUHTEESTA TAI PARI SUHDETTA?              <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sitten tuli vaihe, jossa toisen oli ehdottomasti hyväksyttävä ITSE sellaisena kuin se sattui juuri milloinkin olemaan ja toisen oli se nieltävä meni miten meni.

 

Kaikkea piti puolustaa henkeen ja vereen.

 

Piti pitää kumisaappaita jalassa iltamenoissa, koska se oli kaikkea ”naisellista” vastaan.

 

Ei missään tapauksessa leikannut jalkakarvojaa tai vielä vähemmän laittoi mitään meikkiä naamalleen.

 

Kuitenkin piti kokoajan tarkkailla millainen oma keho on.

 

Onko se pystyvä ja jaksava.

Kuntoili kyllä mutta melkeinpä vittuillakseen nimenomaan kuntonyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä tms. lajeja, jotka perinteellisesti on miesmäisiä.

 

Keho oli etusijalla ja juuri se toi tietynlaisen tyydytyksen itselle, mutta en kuitenkaan loppujenlopuksi löytänyt sisäistä rauhaa ja sopusointua, vaikka olinkin ulkoisesti hyvinkin varma ja jopa jyrkkä.

 

Ajoin jokamies-luokassa rallia ja haistatteli v:tä oikeastaan kaikelle mikä vähänkin haiskahti liian ”naiselliselle.” 

 

Kutsun sitä äärimmäisen itsekkyyden vaiheeksi, joka oli sivelty muka-muka hyväksynnän ilmapiiriin. Hyökkäykseksi juuri edeltävää vaihetta vastaan jossa halusi miellyttää toista kokoajan itsensä kustannuksella.

 

Todellisuudessa se oli kuitenkin hyvin rasittava ja raskas elämänvaihe.

 

Voimakas oman agressiivisuuden löytymisen vaihe.