Seuraavaksi hieman ajatuksen virtaa ja useitakin "otteita" pääni sisäisestä tämän hetkisestä tilasta. Myönnän että hieman pätkittäistä mutta ajatukset selkiytyvät tässä kun aika kuluu.

Tämä "taide kuuluu kaikille" lausahdukseni ja sanonta taikka taideväite kaipaa mielestäni vielä omasta puolestani jonkinlaista keskustelua sillä vaikka taide sinällään onkin kaikkien yhteistä omaisuutta arvona ja kulttuuirllisena pääomana niin usein taiteilijan ammattia harjoittaessa törmää varsinkin ns. "tavallisten" ihmisten parissa siihen vääristymään joka johtaa väistämättä taitelijan työn aliarvostamiseen ja toisaalta taas sen myyttistämiseen sekä jonkilaiseen harhamaailmaan. Toisaalta tämä taide kuuluu kaikille ajatus on saattanut luoda käsitteen esim. "tosi tv" taiteesta. Se on ajankuvaa ja jopa jonkilainen käsite jo. Joten sille on aika tulla taiteessa ns. vastapari tai sanotaan nyt vaikka "voima" joka katsoo sitä tosiasiaa silmiin ja jopa toisin silmin.

Käsittelen tuota aihetta, tavalla tai toisella, myöhemmin.

Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa hieman kuulumisia edelliseltä eli viimeviikkoiselta koulutusjaksolta siis tältä kuvataiteilijan ylemmältä Amk:linjlata tai mikä se nyt sitten onkaan. (heh,heh)

No siis yksi opiskelija oli päättänyt lopettaa koulutuksen koska se olisi tullut liian  kalliiksi. Hän kulki kaukaa lähes 700km päästä ensimmäiselle jaksolle joten se on aivan ymmärettävää. Ymmärrettävää mutta mielestäni suuri menetys ryhmälle.

Itselläni on myös tällä hetkellä hieman kaksijakoinen olo sen suhteen että haluanko edes opiskella tuossa ryhmässä vaiko en, sillä minulla on sellainen tuntuma että se mitä päässäni ja ajatuksissani mahdollisesti odotin tai odotan koulutukselta ei välttämättä ainakaan siinä mittakaavassa jota ajattelin edes pysty toteutumaan....ja syy on ehkäpä se että rakkaat opiskelutoverini ovat ikäväkyllä käsitykseni mukaan tehneet tätä varsinaista taiteilijan ammattia huomattavan paljon vähemmän kuin minä ja se vaikuttaa myös sitten siihen, että kuinka paljon voi edes odottaa saavani tältä koulutukselta sillä ne ketkä ovat koulutuksen kouluttajia sekä järjestäjiä eivät suinkaan ole ainoat jolta opitaan vaan myös toiset opiskelijat ovat siinä omassa merkittävässä roolissaan varsinkin kun on kyse aikuis sekä ns. yliopistotason opiskelusta.

Vaikka en olekkaan iältäni vanhin porukassa niin vaikuttaa sille että olen kuitenkin ns. "kokenein" tässä varsinaisesssa taiteilijan ammatissa.

Se on minulle itselleni pettymys sillä nyt minulla ei ole ehkäpä ketään kenen kanssa voin vaihtaa kunnolla ajatuksia tästä taiteesta...ainakaan niin syvällisesti kuin toivoin sitä.

Olen viimeaikoina tajunnut sen, että taide on niin suuri ja laaja ajatus että tunnen itseni jopa täysin noviisiksi tällä areenalla. No tämäkin on iso ja laajempi kysymys kuin nämä muutamat vaivaiset sanat antavat ymmärtää.

Luin tuossa muutaman maalauksen kirjan, molemmat olivat väitöskirjoja.

Niistä kävi mielestäni hyvin ilmi tämän päivän taiteen kaksi keskeistä ajatuskulkua ja toista niistä itse nimitän tiedollistamiseksi ja jopa tieteellistämiseksi ja toista niistä nimitän intuitioksi, aistimukseksi tai tunteeksi (tunteeksi lainausmerkeissä..huom) tai oivaltamiseksi tai vaikka sanotaan nyt, että käsitteellistämiseksi. Itse olen nykymaalari ja vahvemmin tämän jälkimmäisen ajatuskuvion takana.

Molemmat ovat tärkeitä mutta itse kallistun kuitenkin enemmän jälkimmäisen kannalle eli siis aistimuksen kannalle. Se siitä ajatuskuviosta kuitenkin tällä erää ja tässä hieman lisää ajatuskuvioita tästä hetkestä ja viime opintojaksosta viimeviikolta.

No toinen hieman mieltäni arveluttava ajatus tuli juuri tästä asiasta esille koulutuksessa ja se oli se että tässä koulutuksessa tunnutaan pyrkivän (huom. tämä on tämän hetken ajatus ja näillä kokemuksilla) enemmän siihen tieteellistämisen suuntaan.

Mutta se on nykypäivänä mielestäni VAIN yksi suunta, kylläkin aikalailla vallitseva.

Täytyy muistaa että se on VAIN todellakin toinen keskeinen ajatusmaailma taidemaailmaa katsottaessa tänäpäivänä. Minusta se pitäisi muistaa..sillä se tieteellistäminen ei todellakaan ole kaikki.

Intuitio, oivallus, hetki, tunnelma on tavallaan toinen ääripää jossa expressio muuttuu pysyvämmän kaltaiseksi aistimukseksi taideteosta katseltaessa sekä tehtäessä.

Se ei kuitenkaan mitenkään poista sitä että teosta katselee ns. ajatuksella SIIIIS:::maalauksenkielen ajatuksella siis.

No ainakin tiedostan tämän nyt hyvin selkeästi ja se on hyvä. En ole yksin tämän ajatuksen kanssa:)