Taiteilijan asema yhteiskunnassa on tietyssä mielessä se johon varmastikkin on jonkinlainen "ihanne" johon poliittisesti saatetaan jopa pyrkiä jossain mielessä.

Yleisesti sanottuna siis siihen, että palkansaaja muuttuu käytännössä yrittäjäksi joka on toisen yrittäjän palveluksessa jopa niin, että on sidottu itseään isompaan yritykseen velvoittein sekä sopimuksin tiukasti, niin tiukasti, että on käytännössä ja todellisuudessa palkansaajan asemassa, mutta yrittäjän vastuussa.

Minusta tuntuu että ollaan menossa  siihen, että AY liike menettää asemaansa, koska ei ole poliittisest MUODISSA olla vasemmistolaisesti ajatteleva ihminen. Siinä mielessä Kokoomus onnistui hyvin markkinoinnissaan, että aika moni taiteilijakin on alkamassa mieltämään itseään yrittäjäksi, koska helposti saatetaan kuvitella, että yrittäjillä menee hyvin. Haetaan tällä tavalla ULOS PÄÄSYÄ hankalasta tilanteesta.

Taiteilijan asema on YRITTÄJÄN JA PALKANSAAJAN VÄLISSÄ EI TOKI YRITTAJA MUTTEI MYÖSKÄÄN KUNNOLLA PALKANSAAJA. SE PITÄISI MUISTAA TÄSSÄ TOHINASSA:

Ajatelkaapa yhteiskuntaa jossa kaikki ovat joko yrittäjiä tai yrittäjän kaltaisa.

Kaikkien tulisi siis VASTATA kysyntään ja KILPAILLA. Vaihtaa toimiansa sen mukaan mikä menee kaupaksi ja mikä ei. 

Jos ajattelette sitä edes pinnallisen tarkasti niin mistä tulee köyhien maiden hyödyntäminen ja mistä esim. lapsityövoiman käyttö? Kilpailusta pohjimmiltaan..siitä, että kilpailu helposti ajautuu jossain vaiheessa HINTAKILPAILUKSI..vaikka kuinka puhutaan siitä, että pitää kilpailla laadulla sekä tasolla. En tietenkään väitä että esim. tauluja aletaan tekemään lapsityövoimalla massamarkkinoille, mutta väitän että tämä ASENNE edesauttaa sitä. 

Jos on enemmän tarjontaa kuin kysyntää niin silloin on PAKKO kilpailla hinnalla ja juuri sillä hinnalla..ja jos kaikki ovat yrittäjiä niin tarjonta ON väistämättä suurempi kuin kysyntä ja jos ei olekkaan niin ainakin yhteiskunnassa vallitsee KILPAILUUN; KYSYNTÄÄN; TARJONTAAN TMS. perustuva asenne..siis jokaisen tulee pärjätä omillaan. Ihmisellä on TOSIASIASSA mahdollisuus valita sekin tie että kaikista pidetään huolta..myös niistä jotka eivät jostain syystä parjää.

Tähän liittyy väistämättä monia muitakin kysymyksiä kuin vain tämä kilpailu asenne...mutta en niistä ainakaan nyt viitsi kirjoittaa...joskus myöhemmin siten niistä tai tästä tulee sivutolkulla taas tekstiä.

Jo yrittäjyys ja yrittäjän asema vahvistuu niin..tästäkin seuraa monia asioita helposti. Esim. se, että palkkatyön arvostus laskee ja sitä myötä palkka taso laskee ja sitä kautta toimeentulo laskee ja se tarkoittaa helposti juuri sitä samaa mitä jo nytkin on kehitysmaissa (eikä tarvitse olla edes kehitysmaa) siis sitä, että ihmiset vähintäänkin ns. "joustamisen" (pahimmillaan orjatyössä) kautta raatavat itsensä hengiltä...ja ne keillä on rahaa ..niiden ei tarvitse raataa...jokainen ei mitenkään pysty olemaan se jolla on sitä valtaa, rahaa, mainetta tms. joten sosiaalinen tasa-arvo vähenee sitä kautta.. en nyt tässä mitekään yritä väheksyä tai syyttää esim.pienyrittäjiä, koska yrittäjiäkin tarvitaan,  mutta tosia asia on se, että KUN KASVU on tavoite niin siitä seuraa esim.luonnonvarojen liika hyödyntämistä jne je jne.

Sekin on mahdollista tulevaisuudessa, että koulutustaso vähitellen alentuu, koska tälläkin hetkellä on KORKEASTI koulutettuja ihmisä (HUOM: yhteiskunnan kouluttamia EI ITSELLEEN RAHALLA OSTETTUJA KOULUTUKSIA) joilla ei ole vakaata asemaa työmarkkinoilla. esim. taitelijat sekä tutkijat...ja JOS ja KUN nämä (sekä muut) joutuvat tekemään pätätyötä niin TULOTASO laskee ja siitä seuraa esim. em. kilpailumenttaliteettiä josta taas seuraa esim. asiota joista olen tuossa aimminkin maininnut ja jos peruskoulutuksen tasoa lasketaan (jota on jo tehty) ihminen ei edes hakeudu mihinkään jatkokoulutukseen koska ei näe sitä mielekkäksi.

Olen itse taitelija ja puhun näistä asioista tältä suunnalta katsottuna, mutta nämä ovat mielestäni suurempia yhteiskunnallista asioita kunin vain pelkästään vaikkapa taitelijoita koskettavai kysymyksiä ja siksi olenkin tässä kirjoituksessa pyrkinyt katsomaan asiaa hieman laajemmin kuin vain tästä näkökulmasta. Kaikki koskettaa kaikkea ja kaikella on merkitystä suhteessa toisiinsa. 

SIIS .......Taitelijan tämän hetkinen yhteiskunnallinen asema on jotain palkansaajan ja yrittäjän välimaastosta, jokaisen pennin eteen on tehtävä työtä valtavasti...käytännössä ei saa esim. tekemästään palkkatyöstä esim. lomakorvauksia ja koska työ on yleensä pätkätyötä niin eläke ansiotkin tulevaisuudessa jäävät pieniksi tai suorastaan olemattomiksi.

Taiteellisen tulon verotus on niin korkea ettei siitä jää  mitään käteen. Taiteellista työtä kun ei tosiasiassa voi tehdä konemaisesti..se on KÄSITYÖTÄ, jonka hinnnan on pakko olla sen takia korkea.

PERKELE, että tämän on pakko olla näin. Sanon vaan.

Olen sanonutkin, että sitten kun minusta tulee vanha EI minusta tarvitse pitää huolta vaan sitten kun en itse enää pysyt itsestäni huolehtimaan minut voi suoraan kuskata kaatopaikalle..nauraen mutta puolittain tosissanikin. Myös taiteellisessa toiminnassa on ollut aikoja kun KAUPPA on käynyt..nyt ei ole ollut enää niin ainakaan 20 vuoteen. Ei ole tarvinnut tehdä kompromisseja taiteensa ja toimeentulon suhteen. Siitä ovat päässeet nauttimaan ne TAITEILIJAT jotka kuuluvat siihen ikäpolveen joka on muutenkin SAANUT oikeastaan kaiken eli suuret ikäluokat jotka ovat elänee RAUHAN ajan jälkeisessä maailmassa monellakin ja moneltakin kantilta katsottuna.

Suurimman empatian ja huolehtimisen joutuvat hoitamaan omat lapsemme tästä eteenpäin, jos siihen on yleensä edes aikaa. Nämä työhön liittyvät ja työmarkkinoihin liittyvät ongelmat koskettavat kaikkia pätkätyöläisiä ei pelkästään taiteilijoita. 

Suuret ikäluokat ovat viimeiset ja oikeastaan ensimmäisetkin niistä jotka saavat loppuun asti nauttia hyvinvointi yhteiskunnan hedelmistä.

Minusta tuntuu äärimmäisen pahalle se, että minun oma ikäpolveni on ollut ja tulee olemaan se joka maksaa viulut isiemme ja äitiemme "rötöksistä". Se joka kantaa ja antaa kannettavaksi maailman joka ei ole kovinkaan kaunista katsottavaa tuleville sukupolville.

Tottakait ymmärrän sen, että nämä menneet ikäpolvet ovat eläneet sen mukaan mihin ovat kyenneet ja parhaansa mukaan, mutta tosiasiassa juuri nämä suuret ikäluokat ovat ne jotka puhuvat esm. siitä että ihminen on ahne ja että ihminen ei ajattele..no se onkin totta ja juuri siinä mielessä että HE EIVÄT OLE AJATELLEET...eivätkä ajattele...olen kuullut jopa väitteitä, että nykyisin ihmiset ovat vastuuttomia eivätkä kykene ottamaan vastuutaan omista tekemisistään. Sekin on totta mutta yhä edelleen väitän, että se on totta juuri näillä ns. vanhemmilla väestön osilla, jotka ovat TODELLA oikeasti viettäneet sitä taloudellista nousukautta kaikkine hyvine puolineen. Me EMME ole sitä tehneet missään vaiheessa ja olemme jopa alistuneet siihen. Se on säälittävää ja toisaalta ihan luonnollista..sillä niin meidät ON KASVATETTU.

Hurjaa on myöskin se, että tuossa taannoin eräs juuri tämän ikäpolven "aikuinen" nainen (joka oli muuten ent. tv-tomittaja) sanoi ettei lamaa enää ole, että se on jo ajat sitten mennyt ohi..niiinhän ne tilastot tietenkin sanovat..mutta siinä sivussa kun tämä tapahtui jäi myös siihen väliin paljon ihmisä joilla olisi ja on ollut paljon annettavaa yhteiskunnalle, nimenomaan EMPAATTISESSA mielessä, koska se oma sukupolvi on juuri se, joka on kaikki SEURAUKSET kantanut ja näkee myös sen kuka kantaa ja ketkä kantavat ne lopulliset seuraukset tästä taloutta palvovasta elämänmenosta. Ne ovat  tosiasiassa TULEVAT SUKUPOLVET. Siitä empatiasta nimittäin >HELPOSTI seuraa tasa-arvoa ja ymmärrystä sekä KYKYÄ käsitellä asioita laajemmassa mittakaavassa myös yhteiskunnallisesti.

Suuret ikäluokat ovat viimeiset jotka voivat "rauhassa" elää siinä harhassa ja ja siinä käytännön tilanteesa, että ihmisen toimista ei ole seurauksia suuremmassa mittakaavassa..heidän lapsensa, joihin itsekkin lukeudun (juuri ja juuri tai ainakin melkein), ovat ne jotka joutuvat todella oikeasti näkemään tämän ns. hyvinvointi yhteiskunnan pikkuhiljattaisen ja asteittaisen purkamisen ja  meidän lapsemme ovat ne jotka todela oikeasti elävät siinä maailmassa joka on vähintäänkin muuttunut rajusti ihmisen oman toiminnan seurauksena.. se tekee minut ainakin äärimmäisen surulliseksi...ja toivottomaksi. 

Omat lapseni ovat ne jotka elävät maailmassa jossa ollaan työmarkkinoiden suhteen palattu takaisin jonnekkin 1800 luvulle, jos hieman liioittelen ja omat lapseni ovat ne jotka yrittävät tulla toimeen maailmassa jossa ilmasto on lämmennyt ja sen seuraukset nähtävillä melko pitkälle, jos olisin tämän tiennyt en olisi lapsia ylipäätään tehnyt tähän maailmaan.  

Itse olen sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan purkamassa vähitellen ja suorastaan jopa manipulaatiolla.

Poliittinen "uskottavuus" muodostuu vaalivoitoista, jotka rakennetaan markkinointikampanjoiden avulla..kuka osuu parhaiten "saumaan" jolla pinnallisesti tyydytetään kansalaisten tarpeita.

Olen siis taiteilija ja uskon, että nämä asiat koskettavat meitä kaikkia yhtälailla, että niiden seuraukset näkyvät meidän kaikkien elämässä tavalla tai toisella. On olemassa muutakin kuin tämä hetki ja meidän oleva elämämme.

On olemassa myös meidän lapsiemme elämä...tuolla... tuolla jossain...sittenkin kun itseämme ei enää ole.