No siis aivan pakko jatkaa aloittamallani linjalla eli takaisin naispappeuteen.

Luukustan tipahtanut ilmaisjakelulehti oli uskonnollinen.

Selasin sitä ihan vain lukeakseni jotain.

Kas, kas onki olemassa juhlavuosi ja juhlinnan aiheena on naispappeus joka täyttää vuosia ja jota vastaan vieläkin taistellaan jossain päin, jopa aivan kuumana.

Lehdessä naispappi selitti työstään ja itsestään jne. Kummallista, että loppukäsitys tekstistä oli jonkinlainen puolustelu ja jopa selittely.

Lapsuuden aikainen kummastukseni nousi pintaan ja ihmetteli ääneen:

"Että pitääkö sitä vieläkin Teologin selitellä sukupuoltaan, perustella, puolustella jne. pappeuttaan eli valitsemaansa tietä"

Näköjään piti.

Ikävää mutta totta. Kuinkahan moni suomalainen uskoo jumalaan ja tekee rituaalinsa ihan vain uskonsa takia ja kuinkahan moni nk. sivistynyt ihminen sen tekee? ja kunkahan moni nk. epäsivistynyt osaa perustella kantansa erinomaisen hyvin kansankielellä siitä että miksi ei usko Jumalaan?

Näitä ihmeellisiä "jumaluus" kohtaamisia sattuu muutenkin aina silloin tällöin. Varsinkin Jehovat ovat mielenkiintoisia. Vanhana Feministinä minun aivan pakko keskustella heidän kanssaan uskonasioista, varsinkin kun tiedän, että heillä nainen soittaa aina toista lehteä. Koskaan ei ole tullut selvyyttä asiaan, mutta onpahan ollut jotain ajankulua.

Aiemmassa asunnossani, jossa asuin, alkoiva em. Jehovat kulkemaan ihan alvariinsa ja vain sen takia, että halusivat ilmeisesti saada syntisen käännytettyä.

No, loppuihan sekin siihen, että kerran ovikellon kilahtaessa meni aukaisemaan sen ja kun huomasin käännyttäjieni saapuneen sanoin kohteliaasti, että

"Ei kiitos. En usko Jumalaan." ja vedin oven perässäni kiinni.

Nainen vaietkoon seurakunnassa jne. ja jne. Miten kummassa kukaan nainen voi ikimaailmassa suostua siihen? Toinen lehti ja toinen lehti, jokaisessa meissä on hyvää sekä kaunista.

Onko se sitten uskonnollinen hyve, että nainen ei saa olla pappi eikä lääkäri?