Oma näkemykseni on siis vasemmalla päin yhteiskunnallisesti, aatteellisesti sekä poliittisesti ja tulee olemaan sitä varmasti aina, sillä perusajatukseni on jo hyvin vasemmalle päin..esim.en usko jumalaan enkä näin ollen siihen, että joku tulisi tai voisi olla jonkilainen tuomitsija tai kiittäjä tms. taikka pelastaja ihmiselämässä.

No mitenkä tämä nyt liittyy siis tähän vasemmalla olemiseen.. no juuri siten että koti, uskonto ja isänmaa ovat kuitenkin oikeiston peruspilareita ajattelumaailmalle ja kaikki mitä siitä seuraa.. seuraa juuri tuota peruspilaria noudatellen näin karkeasti sanottuna. En yksinkertaisesti pysty allekirjoittamaan ajatusta esim. siitä, että normi perhe on ainoastaan heteroperhe, jossa on kaksi vanhempaa ja kaksi lasta sekä kissa tai koira tai että ajattelumaailma yleensäkkään lähtisi tästä normiajatelusta käsin. En pysty allekirjoittamaan ajatusta kärjistettynä siitä, että isänmaa tarkoittaisi pahimmillaan muukaisvihaa tai sotaa. En pysty allekirjoittamaan sitä ajatusta joka kirkosta henkii vieläkin eli naispappeuden vastustaminen ja seksuaalinen ahdasmielisyys. Mutta tämäkään ei ole vielä se mistä haluan sanoa tai mitä edes ruotia sen kummemmin vaikka siinä olisikin ainekset siihenkin ..ja provokatiivisen tyyliini tuossa edellä provosoinkin..jotta saisin keskustelua aikaiseksi..mitä ei kyllä ole tullut vaikka kuinka olen sitä väliin yrittänykin kaivaa.

Koulutus jossa olen ei ole muutanut aatteellista suuntaani mihinkään se on sitä vain vahvistanut. Kaupalisuus on väline, joka on alunperin tehty sitä varten, että elämä ns. helpottuisi ja tavaroita sekä palveluksia olisi helpompi vaihtaa toisiin. Se väline vain hallitsee. Sen olen sanonut jo moni kertaa tässä blogissani.

Uusin "lanseerattu" väite (ei ole uusi mutta olen ollut huomaavinani, että taiteessa tämä teesi on nyt jotenkin pop..) on karkeasti sanottuna se, että puolueet ja aatemaailmat ovat sekoittuneet toisiinsa ja ns. elävät nykyisin "sulassa sovussa" keskenään eikä niillä ole ns. eroja millään tavalla käytännön elämässä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ns. oikeistolaiset ajatukset ovat alkaneet kiinnostaa joitain taitelijoita enemmän kuin aiemmin.  Onko aatteilla ja vaatteilla eroa? Väitetään ettei ole..Tosiasiassa niillä on huima ero ja se on tapa sekä tarkoitusperät asioiden etenemiselle sekä niiden tavoitteille.

Jotkut taiteilijat ovat alkaneet "vaatimaan" ns. vaatimaan sitä että kaupallisuus taiteessa tulisi "sallia". Nimenomaan taiteilijoiden itsensä.  Miten hemmetissä, jo pienenä väestön osana olevat taiteilijat olisivat itse jokin este elinkeinolle, jos jo koko muu maailma jonka osia jo olemme on JO entuudestaan täydellisen kyllästynyt kaupallisuudella ja elinkeino ajattelulla. Olisi ihan sama jos esim. maataloustuet lakkautetaisiin kokonaan ja annettaisiin globaalin kilpailun tehdä tehtävänsä eli pienviljelijät tai kasvattajat kuolisivat koska eivät pärjäisi niille keillä on "paremmat" mahdollisuudet (lue parempi markkinointi osaaminen) vaikkapa siinä muodossa, että kuka tuottaa halvimmalla esim. broilerinlihaa vaikkapa häkkikanaloiden ns. paremman ja tehokkaamman hygienian takia ts. eli tosiasiassa halvemmuutensa ja tehokkuutensa takia.

Kysynkin että miksi ihmeessä? Kuitenkin ns. valtaväestö jo siunaa kaupallisuuden täydellisesti ns. kuluttajakäyttäytymisellään..sekä myös sen kaupallisen taiteen. Sitä tuskin tarvitsee edes todistaa millään tavalla.Onko se kaupallinen taide sitten jaloa tai ei..se on kiinni arvomaailmasta. Viihdekkään ei sano olevansa enempää tai vähempää kuin viihdettä. Se ei sano, että viihde pitäisi hyväksyä jotenkin "jaloksi" vain siksi, että sitä tehdään ja usein elannoksi..ei siis otsarypyssä tai hampaat irveessä eikä välttämättä myöskään todellakaan edes kevyesti. Viihdyttäjä toimii ikäänkuin ..hieman kuin narrina. Sekään ei ole siinällää mitenkään uutta. Sillä on vuosisataiset perinteensä. Ei siinä ole mitään pahaa..se on vain viihdettä. Sillä on toki oma paikkansa yhteiskunnassa ja elämässä yleensäkkin.

Samoin on minusta myös kuvataiteessa..jotkut tekevät viihdettä ja jotkut sitä mistä se viihde ammentaa sisältöään ja sitä kutsutaan usein korkea kulttuuriksi.. ei siinäkään ole mitään pahaa. ..ainoa on vain se, että miten asioita arvotetaan sekä arvostetaan..mutta sen taiteilijan, joka tekee sitä viihdettä (lue kaupallista) taidetta tulisi silloin pysyä lestissään ja ymmärtää, että se tekeminen on todella sitä viihdettä , yleistä ja yleiseksi tarkoitettua ns. jokaiseen makuun ja jonkun tarpeeseen tehtyä viihdettä. Huom. en nyt yhtään arvioi arvostusasteikolla tätä asiaa.

Rehellisesti sanottuna en edes ymmärrä miksi tästä pitäisi sen kummemmin edes mitään kapulaa vääntää. Asioilla on paikkansa yhteiskunnassa ja niitä arvotetaan monella tavalla. Minusta se arvostus taiteelle ja sen tekijöille ei lähde siitä, että taide väkisellä yritetään vääntää ns. elannon tekemiseksi..ts. siksi mitä asiakas arvostaa ja hakee tai ns. tarvitsee.. vaikka taiteen tekeminen onkin hyvinkin raskasta työtä monesti se ei tarkoita sitä, että se on pelkästään/vain elannannon vuoksi tehtyä.. ei todellakaan.. se on työtä ja ankaraa sellaista mutta esim. minä en maalaa tauluani samalla tavalla kun vaikka tekisin kengät...vaikka ne kengät olisivatkin maailman hienoimmat ja parhaiten tehdyt niin en tekisi niitä samoin kuin maalaan tauluni...en perkeleessä vaikka panisin koko sieluni sen kenkäparin tekemiselle.

Se on siis selkeästi eri asia.

Tämä ei siis mitenkään takoita sitä, että joku ei saisi tehdä töitään vain myytäviksi (elannoksi siis) ei todellakaan ..tämä vain tarkoittaa sitä, että silloin todellakin tehdään se toinen reitti taiteelleen...se tarkoittaa erilaisia valintoja tekemisensä suhteen, jos haluaa tehdä kaupallista taidetta kuin se, että jos ei halua sitä tehdä. Niin se vain on..voivathan kengätkin olla ihan muuta kuin kengät mutta ne eivät olekkaan silloin enää kengät..eli siinä on yksi merkittävä ero sille mikä on intentio asioille.. tehdä jokin asia jollain tavalla..erityisesti joksikin..ja tämä esimerkki mielestäni havainnollistaa ihan reilusti ja tarkkaan sen mikä on kaupallisuuden ja ei kaupallisuuden merkittävin ero.

Eriasia on kokonaan, jos taide haluaa kommentoida kapallisuutta se voi tehdä sen taiteen keinoin..se ei kuitenkaan ole kaupallista taidetta vaan taidetta joka kommentoi kaupallisuutta. Kysynkin vain, että mitä pahaa siinä on jos taiteilija ei halua vastata ns. kuluttajan tarpeisiin tekemällä taidetta kaupallisesti tai elannoksi tai yrittäjänä? On eriasia tehdä taidetta apurahalla kuin tehdä sitä elannoksi vastaten kuluttajien tarpeisiin..nyt en todellakaan sano enkä tule sanomaan mitään arvoasteikkoa totean vain että näin on.

Olen pahoillani, että kärjistän tässä tekstissä asiaa mutta noin niinkuin osapuilleen ajatus menee.  Oikeastaan tällaista kirjoitusta jota nyt kirjoitan ei voi edes lukea mistään sillä on hemmetin kiellettyä aukaista suutaan jos "nauttii niistä apurahoista".. koska ihan takuu varmasti joutuu heti niiden hampaisiin jotka tätä olemassa olevaa "järjestelmää" arvostelevat ja jopa hyvin usein niin etteivät edes tiedä miten homma toimii vaan pelkästään katkerina pommittavat apurahoja saaneita omilla päähän pinttymillään, jotka monesti tulevat tuosta 60-70 luvun taistolaisesta ajatusmaailmasta jolloin EHKÄ menttaliteetti oli se että piti ajatella tietyllä tavalla ollakseen sopiva. En todellakaan usko, että se on enää niin..

Se tulee olemaan vaikeaa varmasti monella tasolla mutta aion ottaa siihen lähtökohdaksi sen että miten taiteilijan oleminen yhteikunnassa soveltuu tähän yrittäjyys sekä kapitalismi ajatukseen esim. arvopohjilta katsottuna.. Itse olen aatteeltani vasemmistolainen joten uskonpa että tästä tutkimuksesta tulee itselleni mielenkiintoinen retki ja vähintäänkin valaisevaa itselleni ainakin, koska minulla on jo olemassa tähän kanta olemassa.. toivon että se antaa jotain valaistusta tähän "ongelmaan"..Julkaisen sen kirjoitukseni sitten myös täällä blogissani sitten kun saan sen valmiksi..se on varmaan kuitenkin vasta loppuvuodesta valmis..mutta ..odotan oikein mielenkiinnolla että miten käy..ja mitä tämä (toivon mukaan) syvällinen pohtiminen tutkimuksellisesta lähtökohdasta antaa..katsotaan miten flikan käy:)

Kuusi satunnaista asiaa itsestä

1. Tykkään käydä punttisalilla..koska selkä on heikko ja ilman hyvähköä kuntoa voisin olla jopa pyöratuolissa..joten ei kovin kivaa ja siksi pitää pitää itsestä huoli niin hyvin kuin taitaa.

2. Olen järjestänyt oman elämäni sellaiseksi että se mahdollisimman vähän tukisi kuluttamiseen pyrkivää käytöstä. Eli harkitsen erittäin tarkkaan isompia ostoksia kuten esim. tätä tietokonetta, joka minulla nyt kuitenki sitten on olemassa sen pakollisuuden vuoksi.

3. Minusta on mukavaa nukkua pitkiä yöunia..se on ilmeisesti synnynnäistä koska kuulemma olen tehnyt niin aina...vaikka siitä olenkin myös aina kuullut hyväntahtoista naljailua läheisiltäni.

4. Minusta on mukavaa olla kauan suihkussa..ja se on oikeastaan aika turmiollista juuri tuon ympäristön takia..sillä vettä pitäisi säästää eikä tuhlailla.

5. Minulla on kissa. Sen nimi on Manteli ja se on poika vaikka sen nimi onkin tyttömäinen.

6. Liityin keskustelukerhoon ja se on aika jännä uusi harrastus..sillä siellä on pakko opetella kuuntelemaan toisten mielipiteitä vaikka kuinka olisi eri mieltä.

En kyllä jaksa enää toistaa itseäni vaan totean, että täällä ollaan hengissä ja kirjoitellaan sitten kun jaksetaan kirjoittaa..kaikki "hienot" höpinät taideteos on merkki asiasta ja taiteen "poliittisuudesta" ovat jossain avaruudessa..ei kylläkään bittiavaruudessa..mutta ei voi  mitään tulipahan kirjoitettua.

Uusi vuosi on alkanut ja uusia maalauksia on tullut tehtyä..hirvittävän "laman" ja lopettamis mietintöjen jälkeen aurinko on siis (luojan kiitos) pikkuhiljaa alkanut nousemaan taivaan rantaan..ehkäpä sitä nyt osaa arvostaa vähän enemmän tuota palavaa intohimoa mitkä on aiemmin ollut jopa liiankin itsestään selvää..sieltä se tulee tai ainakin näyttää itsestään merkkejä.. ja onpa tuota tullut merkkien merkityksiä mietittyä..itse merkki sanaa on tullut myös mietittyä..mikä se ylipäätään on kun se ei ole ainakaan tässä tapauksessa liikennemerkki tai ohje..

Sen ainakin tuosta lamasta tajusin, että ilman tekemistä en osaa "puhua" ja jos en puhu.. tulen hulluksi, joten ei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vain tekemistä.

Muuten tämä hulluus ilmenee siten että herään yöllä kun näen kuvia töistä ja tulen pahantuuliseksi ja ehkäpä jopa agresiiviseksikin toisia ihmisiä kohtaan...jos en saa puhua mitä halua..siis näillä kuvilla. koen nimittäin niin että ns.varsinaisessa puhekielessä ei todellakaan voi eikä pysty sanomaan kaikkea mitä voisi tai pystyy kuvalla sanomaan. 

Vaikka tekeminen tavallan korostaakin tiettyjä persoonallisuudenpuolia se myös tasoittaa toisia. Kuvan tekeminen on minulle kuin kieli jolla sanon ja yritän keskustella muiden kanssa, joten en aio alkaa mykäksi tästä "puhekielen vajavaisuudestani" huolimatta ja jatkan kuvan tekemistä vaikka se tuntuisi miten vaikealle. Etsin ja etsin ja toivon, että löydän.

 Olisi hienoa jos kaikki kieli olis vain kuvia..joskus tuntuu sille että jopa ne ihmiset jotka tuntee tai luulee tuntevansa näyttävät kuvissa itsestään paljon enemmän puolia kuin mitä ns. tosielämässä huomaa. Tämä on varmaan kuvataiteilijan "fantasiaa" ja harhaa mutta eipä sitä oman elämäni kannalta ole haittaa... tietääkseni ainakaan. Kaikki läheiset joutuvat tai saavat "kärsiä" (ihan miten sen ottaa) siitä, että heitä käytetään kuvissa aina tavalla tai toisella...ei muusina eikä malleina vaan helposti lähestyttävinä "objekteina" kuvan sisällä.... tavallaan siis malleina mutta ei kuitenkaan.

Merkkejä, merkityksiä, kuvia, tulkintoja ja Semiotiikkaa..semiotiikkaa.. ja on muuten tullut muutettua näköjään väriskaalaakin. :) Pitäisiköhän alkaa harrastamaan semiotiikkaa...??en tiedä.

Täälläkään ei ole enää lunta niin kuin ennen vanhaan tapasi olla...mutta pimeys kaamoksineen väsyttää ..sen olin jo unohtanut jostain syystä vaikka koko lapsuuteni olenkin täällä asunut ja usein vuodessa käynkin täällä.

Outoa, että tämä pimeys "iski" juuri nyt niin konkreettisesti...siis jopa niin, että olen siihen oikein erityisesti kiinnittänyt nyt huomiota.

Mutta siis siitä huolimatta ja juuri sen takia kaikille rauhallista joulun odotusta ja hienoa uutta vuotta toivottelen:)

Minulla menee nyt tovi ennen kun pääsen kirjoittelemaan..täällä joulu ja ehkäpä myös uusi vuosi ja heti sen jälkeen Tukholmaan heti loppiaisen jälkeen. Saapa nähdä kun vaikuttaa sille, että tulevan puolentoista vuoden aikana tulee vähintään kolme ulkomaan reissua..hienoa se on ja itselleni todella uutta..vaikkeivat ne olekkaan perinteellisessä mielessä hupia.

Sitten taasen tästä taiteesta vuoden alussa..Pakkokin kirjoittaa sillä alan hamottelemaan lopputyön kirjallista osuutta..ja päätin, että teen sen osittain tämän blogimietiskelyni kautta..jollain tavalla ..no olen onneksi hyvissä ajoin liienteessä sekä muutenkin tulee välistä kasattua näitä ajatuksia tänne kirjoituspuolelle jotta ne olisivat "esillä" sekä myöhemmin mitetittävänä itsellänikin sekä mahdollisesti muillekin. Kirjallisen osuuden aion tehdä otsakkeella ja tällä hetkellä ajattelen, että:

"Merkityssuhteita. "

Ajattelin, että käsittelen siinä tekemistäni suhteessa siihen "filosofiaan" joka minulla on henkilökohaisesti yhteiskunnasta lähinnä sosiologisesti. Naistutkimus tulee väistämättä jollain tavalla mukaan  ja tietenkin psykologia ja siinä sitten nämä Hans Haage, Pierre Bourdieu, Freud yms. tyypit jotka käsittelevät ihmistä siitä näkökulmasta joka on se, että ihminen ei ole oman onnensa seppä vaan ihminen on osa yhteiskuntaa, jossa ihminen itse ei voi vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu.

Ajattelin pohtia pääasiassa, että mitä tämä kaikki merkitsee omalle tekemiselleni sekä taiteilijana olemiselleni.

Olen vain huomannut, että tämä koulutus on vain entisestään vahvistanut niitä ajatuksia mitä minulla on jo ennestään olemassa ihmisistä sekä taiteesta sekä tietenkin myös tietyssä mielessä, hankaluuksistaan huolimatta, virittänyt minua pohtimaan hieman tarkemmin tätä kaikkea.

Näin siis lyhykäisyydessään ensi ajatuksena. Tästä kyllä voi jo päätellä vaikka mitä ..mutta siitä myöhemmin..lisää.

Oikeastaan olen tavallaan innostunutkin tästä (tai siis siitä millä se se lopputyöteksti pitää siis kirjoittaa) tieteellisetä kirjoitusmallista..vaikken sitä vielä osaakkaan kunnolla..pitää opetella. Hatara pääni ei vaan oikein tahdo tykätä niistä säännöistä..se kynnys pitänee nyt siten ylittää..ja kun hatara pääni ei tahdo muistaa varsinkaan nimiä tms.

Muuten olen loppu viimeksi päätynyt niin yksinkertaiseen asiaan, että kun asioita oikein tiivistää niin ne ovat näkökulmasidonnaisuutensa takia oikeastaan aina poliittisia...siis ne asiat on loppujen lopuksi aina poliittisia..

..pitää tässä miettiä, että onko jopa TAIDE aina poliittista????

..hmm..pitää miettiä sitä. Sillä se on periaatteessa mahdollista sillä näkökulmat määrittelevät ajatusmaailmaa ja ajatusmaailmat määrittelevät poliittisuutta..mutta tämä onkin hankala kysymys näin äkkiä ajateltuna..laitan siis sen mietintä myssyn päähäni.

Se on siis loppu viimeksi valinta kysymys ja onneksi meillä on olemassa sellainen mahdollisuus..ainakin aika usein.

Monissa maissa sitä ei edes ole...koska ei ole apurahajärjestelmiä ja opetustyöstäkin on hampaat irvessä taisteltava.

Toivoisin vain, että jokainen taiteilija tekisi nämä asiat itselleen selväksi siis ihan juuria myöten ja vasta sen jälkeen VALITSISI aidosti sen mikä on paras mahdollinen tapa toimia.

Kysymykseksi jääkin se mikä on aitoa valinnan vapautta ja onko sitä edes olemassa taiteen kentällä, kun puhutaan taiteilijan ammatista tomeentulona? Palaan siihen asiaan hetken päästä tässä kirjoituksessa.

Mutta palaan nyt siihen asiaan joka oli kysymyksen asettelu miksi?

Tässä viime päivinä olen huomannut, että taiteilijat (siis jotkut..anteeksi yleistävä sävy) todella oikeasti ovat asettaneet myöskin sen  em. tärkeän kysymyksen esille, kun puhutaan kaupallisuudesta taiteessa tai oikeastaan enemmänkin siitä, että kun puhutaan siitä miten taiteilija KÄYTÄNNÖSSÄ toimii tässä maailmassa sen osana ollessaan taiteilija sekä tehdessään arkielämän ratkaisuja taiteilijana sekä taiteen edustajana.

Huomasinpa samalla, että juuri tähän kysymykseen MIKSI? on vaikea vastata myös taitelijalla itsellään kun ollaan käytännössä esim. viemässä näyttelyä ulkomaille. 

Kysyttäessä kysymystä MIKSI vastaukseksi tulee juuri (läpikaupallistunut ajatus), että "..kun Suomen markkinat ovat pienet." tms. jne.

Eli ei todellisuudessa vastata siihen kysymykseen jota sana MIKSI ? antaa olettaa.

Toisin sanoen MIKSI juuri se ja se ulkomaa eli MIKÄ TAITEELLINEN AMBITIO ohjaa juuri siihen ja siihen ratkaisuun tehdä juuri se ratkaisu. Se ambitio ei ollutkaan vastaus (edes taiteilijalla) kysymykseen MIKSI?

Vaan vastaus oli kaupallinen termi eli "markkinat ei riitä Suomessa" Sivulauseessa kyllä kävi ilmi, että "Suomalaisen kulttuurina edistäminen...sekä  ymmärryksen lisääminen ja taidearvojen jakaminen kulttuurien välisesti..." tai jokin sellainen..olihan se lause SIVULAUSE ja rehellisesti sanottuna liioittelin kun lisäsin (huom itse) lauseen "Taide arvojen jakaminen kulttuurien välisesti"

No.. siis asiaa ei oltu mietitty, eikä sitä edes haluttu sen kummemmin miettiä. Se on ensisijaisesti ikävää ja olen siitä surullinen.

Se kertonee lisäksi ehkäpä siitä, että ollaan vieraalla maaperällä, kun toteutetaan kaupallista ajattelua sen omilla välineillä taiteen kentässä.

Se kertoo myös siitä mallista joka on jo läpikäynyt koko yhteiskunnan siis myös taiteilijat itsensä.

Kaupallisuuden voi nähdä niinkin, että se on hallitsevan luokan väline, jolla se tietynlaiseen älykkyyteen vedoten asettaa vallassaan olevat pakon sanelemien ratkaisujensa eteen tehdä "taidetta", joka on taidetta pelkästään työnä, joka täytyy tehdä käsityömäisesti kunniakkaasti loppuunasti. Tämä arvo on sinallään äärimmäisen kunnioitettava asenne omaa ammattikuntaa sekä omaa työpanosta kohtaan, mutta se on omiaan luomaan taiteen sisälle vääristyneitä toimintamalleja, jotka näkyvät reaalimailmassa, ikävä kyllä, myös sen taiteen saralla, joka on sitä ns. omaa tuotantoa eikä työtä "pelkkänä" työnä. Se näkymä on ASENNE taidetta kohtaan.

Haluan tässä aluksi ( muodikkaasti HEH; HEH..rakas ironia) tieteellisesti lainata seuraavan kappaleen kirjasta sekä ajatusmaailmasta, jonka voi tulkita laajasti kuvaavan mielestäni YHTÄ nykypäivän, ehkäpä jopa... ONGELMAA tai oikeastaan ajatuskulkua:kaupallista ajattelua, johon tässä kirjoituksessa olen jo koko ajan viitannutkin ja jota selvennän myöhemmin lisää tässä tekstissä.

Tässä suora lainaus:

" Minusta näyttää hyvin tärkeältä käsitellä rasismin kaikkein hienovaraisimpia, kaikkein vaikeimmin tunnistettavissa olevia muotoja, jotka tuomitaan hyvin harvoin ehkä siksi että rasismin tavanomaisilla arvostelijoilla on tiettyjä juuri tähän rasismin muotoon liittyviä ominaisuuksia. Tarkoitan älykkyyden rasismia. Älykkyyden rasismi on hallitsevan luokan rasismia ja se eroaa monin tavoin siitä, mitä tavallisesti pidetään rasismina, siis pikkuporvarillisesta rasismista, joka on useimpien klassisten kritiikkien kohde kaikkien rajuimmasta, nimittäin Sartren kritiikistä, alkaen. Tämä rasismi on ominaista sellaiselle hallitsevalle luokalle, jonka uusintaminen riippuu osittain kulttuuripääoman välittymisestä, peritystä pääomasta, joka on ruumiillistunutta pääomaa, siis näennäisesti luonnollista, sisäistä. Älykkyyden rasismin kautta hallitsevat pyrkivät saamaan aikaan "omien etuoikeuksiensa jumalallisen oikeutuksen", kuten Weber sanoi, siis oikeuttamaan sen sosiaalisen järjestyksen, jota he hallitsevat. " (Lähde 1.)

Tämä ajatus on mielestäni hyvin käyttökelpoinen nykyisin kun tarkastellaan yhteiskuntaa sekä laajasti, että katsottaessa sitä pienen piirinkin sisältä.

Pierre Bourdieun ajatusmaailmaa voi käsittää niinkin, että ihmisillä on tietynlaista kykyä ja halua määritellä älykkyyttä monella eri tavalla.

Hallitsevassa asemassa olevilla tuntuu olevan eniten sitä ns.älykkyyttä, jota tarvitaan silloin kun asioita järjestetään pinoon ja ne suoraviivaistetaan välineiksi kaupallisessa maailmassa, jotta ansaittaisiin mahdollisimman paljon hyötyä eli tässä tarkoittamassani tapauksessa loppujenlopuksi rahaa. 

Yleiskielessä puhutaan älykkyytenä mm. ns. liikemiesvaistosta, markkinointitaidoista (sen laajassa merkityksessä), kyvystä ymmärtää talousmaailmaa, hallita kassavirtoja, taloustermistöjä sekä käytänteitä ja ihmisiä sitä kautta. Periaatteessa puhutaan manipuloinnista, koska usein talousnerojen puheet eettisistä periaatteista osoittauvat sanahelinäksi ja silkaksi tekopyhyydeksi.

Tunnutaan arvostavan helposti ja näkyvästi sitä "älykkyyttä" jolla ihminen on "ansainnut" taloudelliset voittonsa tai ansionsa vaikkapa kuukausitain tai vuosittain.

Normaali elämässä tämän "älykkyys" muodon tavoittelu näkyy juuri siinä, että usein ihmisillä tuntuu olevan aina kova kiire juosta rahan perässä, vaikka Slow-life käsite on tuttu jo 90-luvun keskivaiheilta asti. Siihen ei olla tartuttu hanakasti sillä rahaa takovalla talousnerolla ei ole aikaa leipäillä lakereilla. Kiireen käsite on jo itsessään status-symboli ja kuuluu jokaisen itseään arvostavan "menestyjän" perus-selviytymis pakettiin elämässä.

Pienien piirien rakenteelliset mallit ovat heijastuma suuremmasta toiminta tavasta yhteiskunnassa ja taiteen pienissä piireissä tämä näkyy juuri siinä asenteessa, jonka taiteilijat ovat joutuneet ottamaan omaan ammattiinsa. Kaupallisuuden ja pahimmillaan jopa "älykkään" kaupallisuuden neron leiman otsaansa, kuten vaikkapa Pop- musiikkin-"kuningatar" Madonna on tehnyt tai saanut osakseen. 

Huom. en väitä tässä mitenkään, että ne joilla on rahaa olisivat mielestäni älykkäitä ..totean vain, että ne joilla sitä on helpoiten paljon ovat niitä, jotka ovat OMAKSUNEET tavan saada (tavalla tai toisella) rahaa ns. älykkäästi eli ymmärtävät loistavasti sen miten kaupalliset välineet toimivat käytännössä. Tämä tapa joka on omaksuttu on kaupallinen välineellistävä ajattelu. Mielestäni ei ole kuitenkaan hyvä että taidetta, ihmisiä tai arvoja välineellistetään.

Kaupallinen asenne taiteilijoilla (jopa arvo..hrr oikein kylmii selkäpiitä ja samalla sympatia kalvaa rinnassa sekä itseä, että muita taiteilijoita kohtaan) on mielestäni se, että on erikseen ns. palkkatyö ja taiteellinen työ. Tämä asenne lähtee hyöty periaate mallista, joka on sisäänkirjoitettu taloudellisten arvojen maailman käsitteeseen.

On käytännössä valittava taiteen ja HYÖDYN väliltä, koska muuten ei voi elää. 

Nimittäin vaikka kaupallisuus onkin todellisuudessa välineineen ainoastaan työkalu niin koko yhteiskunnan rakenteet perustuvat tälle mallille tosiasiassa.

Väline on alkanut hallita ihmistä ja ihminen käyttää sitä ns. älykkäästi sen vastatessa helposti taloudellisten arvolatausten maailman tarpeisiin... eikä ihminen kokonaisuudessaan, kansakuntana tai joukkona hallitse enää  sitä minkä se on itse alunperin luonut apuvälineekseen.

Siis, korostan, rahan ja talousmaailman.

Rahaa ja talousmaailmaa hallitsevat pienet joukot, jotka ovat itsensä siihen asemaan syystä tai toisesta legitimoineet tai legitimoitu ja nämä legitimit harjoittavat ns. älykkyyden rasismia edellä kuvailemallani jopa vääristyneellä älykkyyden määritelmällä määriteltynä. 

Itse taidekenttää tästä "älykkyyden rasismista" ei voi syyttää, sillä taidekenttä on vain pieni osa koko yhteiskuntaa. Taidekenttä pikemminkin kipristelee tässä rasisminharjoittamisen kohteena. Nyt se haluaisi siitä asemasta pois ja siksi se on valinnut ne välineet aseikseen, joita hallitseva luokka käyttää eli kaupallisen ajattelun käyttämisen toiminnassaan.

Taiteilijat ovat siis yhteiskunnassa eräänlainen marginaali siis ja kaupallisuuden taiteilijat joutuvat pakostakin ottamaan huomioon, tavalla tai toisella, ollessaan taiteilijoita tässä maailmassa missä kaupalliset arvot ovat läpäiseet kaiken.

Se ei ole mielestäni oikea suunta, jos sitä ajattelee sen kannalta mitä taide itsessään on eli juuri sitä, että se pyrkii vastaamaan itsessään kysymykseen miksi? ja jopa määrittelemään sen mitä on taide. 

Ehkäpä taitelijat eivät enää itsekkään jaksa, työn uuvuttamina, sitä miettiä tarpeeksi ja ollaan helposti jättämässä tämä ikuisuus kysymys "mitä on taide?" muiden ja erityisesti ajan eli historian vastuulle.

Siis historia kirjoittakoon historiaansa itsestään ja joku muu määritelköön sen mitä on menneisyys ja vaikkapa taide. 

Se on mielestäni vastuuton ajatus ja se johtaa pahimmillaan siihen, että edes pieni ääni ei  edes yritäkkään selventää taiteen mysteeriä valta väestölle itsellään eli taiteella itsellään.

Tämä "antaa historian näyttää mikä on taidetta" lause tai jopa klisee ikävä kyllä myös näkyy taidekentällä helposti sillä tavalla, että osa taiteilijoista on sysäämässä oman vastuunsa ulkoa ohjautuvaksi lauseeksi:

 "Aika määrittää mikä on kestävää taidetta ja mikä jää elämään on taidetta. Muu on vain tekemistä jota me taiteilijat teemme tänä päivänä vain tehdäksemme taidetta ja ollaksemme olemassa elämäntapana" (olen pahoilani´, että kärjistän...mutta näin on helpompi sanoa mitä ajattelee)

Taiteilijoiden tulisi ehkäpä voimakkaammin sanoa ääneen se mitä ajattelee siitä taiteesta mitä näkee... rehellisesti.... taiteilijoilla on ehkäpä siihen jopa taiteen itsensä elinehtona oleva velvollisuus, jotta taide säilyisi hengissä aidoimmillaan.

Taiteilijan ei ehkä enää pitäisikään antaa muiden määrittää sitä mitä on taide...ei edes historian sanoman varjolla eikä varsinkaan sillä verukkeellä tämän päivänä taide kentällä oltaessa.

Sillä historia määräytyy aina jälkikäteen eikä taiteilija voi vastuustaan vetäytä sanomalla, että

"Antaa historian määritellä taide"-lauseella.

Taiteilija kyllä ihan itse tietää mitkä työt hän signeeraa sillä miellä, että ne kestävät sitä aikaa ja paras sekä ainoa  mittari sille on taiteilijan omat silmät nähdä.

Loppu on sitten historiaa kun sen aika tulee.

Toivon hieman itsekunnioitusta taiteilijana kollegat hyvät.

Lähdeluettelo:

1. Pierre Bourdieu, Sosiologian kysymyksiä s.221. Alkuteos Questions de socielogie. Käännös J.P. Roos 2.painos

A voisi saada ruokaa

B voisi kustantaa taiteellista toimintaansa.

Olen tästä asiast puhunut jo aiemmin kirjoituksissani joskus tuossa viime keväänä ja kertonut aikalailla tarkasti sen miten olen itse asian ratkaissut kohdallani... Siis opettamalla ja opettamalla mahdollisimman vähän, jotta tulisin ja voisin tehdä omaa taiteellista työtäni, sekä suorittaa muutkin "velvollisuuteni" ja ehkäpä hieman myös tätä normaalia elämääkin, joka on jäänyt sitten joka tapauksessa aika vähille.

En siis valita.

Totean vain, että näin on.

Mutta palatakseni asiaan.

Tuli tuossa eräässä keskustelussa esille sellainen seikka, että MITÄ työtä taiteilija voi tehdä ja mitä työtä toiset taiteilijat katsovat pahasti jos sitä menee tekemään elannokseen.

Oikeastaan karkean jaon voi tehdä seuraavasti:

Työ jossa teet ns. yleishyödyllistä taiteen kulttuurityötä esim. vaikka opetus tahi muu järjestely työ vaikkapa näyttelyiden järjestäminen on aivan ns. sallittua ja sitä katsotaan ihan ok. työnä taiteilijalle, jos ja kun joudut elättämään sillä itsesi ja mahdollisesti perheesi..mutta sitten sellainen työ jossa teet työn ns. jollain muulla perusteella se ei ole niin suotavaa taidepiireissä tai sitä katsotaan ainakin paheksuvasti vähintään salaa, sekä itse SEN TEKIJÄ, ETTÄ  myös muut taitelijat katsovat sitä paheksuen ja hieman sanotaan nyt kärjistetysti, että "kuin halpaa makkaraa". 

Luulenpa ja olen itse havainnut, että se että miksi tästä ns. "halpa makkara"-työstä taiteilijat ITSE kokevat huonoa omaatuntoa on juuri se, että taiteilijana ITSEKKIN tiedostavat tekevänsä jotain sellaista mitä eivät todellisuudessa edes haluaisi...mutta kun on pakko niin on pakko..sillä ilman rahaa et edes elä koska yhteiskunta on rakennettu niin.

Esim. tästä "halpa makkara" työstä on nyt vaikka karkeasti otettuna se, että taitelija tekee jonkilaisen tilaustyön, joka ei siis ole suoraan eikä oikeastaan edes epäsuoraan varsinaista taidetta ja se  tekeminen ei ole hyvällä silmällä katsottavaa. Esimerkkinä selvyyden vuoksi vaikkapa kaupalliseen tarkoitukseen tehtävä lumilinnan tekeminen ei ole ns. suotavaa, mutta taiteellisista ambitioista lähtevä lumilinnan rakentaminen on. 

Syy siihen miksi näin on.. on hyvin yksinkertainen ja se on se, että kun taiteilija ITSE ei toimi taiteellisistä päämääristää lähtien katsottuna niin taide muuttuu helposti ulkoaohjautuvaksi pinnalliseksi VIIHTEEKSI. On sitten aivan eriasia tehdä KRITISOIDAKSEEN TAIDETTÄ EM. asioita, sillä silloin siinä kuljetaan siinä hämärän rajamailla joka on ns. hyväksyttävää taidetta. Tämä kysymys voi kuulostaa oudolle tavallisen tallaajan korvissa, mutta jokainen taiteilija tietää kyllä tämän ongelman, enkä siksi ala sitä tässä nyt tarkemmin erittelemään.

Todettakoon nyt, että taiteilija ei todellakaan voi perustella em. kaltaisia teoksiaan vain sanomalla kritisoivansa taidemaailmaa vaan sen tulee olla HYVIN perusteltu jollain tavalla..siis pelkkä sanominen ei riitä vaan taideteon tulee olla muulla tavalla PERUSTELTU ja tässä kohtaa perusteleminen onkin ensiarvoisen tärkeää ja tässä lienee yksi syy sille, nykytaiteen kentässä, MIKSI taiteilijoilta on alettu vaatia taidepiirien sisälläkin perusteluja omille töilleen ja sitä, että todella ymmärtää tekemisensä perinjuurin, sekä osaa sen tuoda jollain tavalla myös ulos. Nykytaide kun on monisyistä niin sille ei ole olemassa eikä sen määrittelemiselle edes ole syytä olla niin yksinkertaisia malleja kuin ehkäpä aiemmin oli. Tästä päästäisiin kysymykseen mitä on taide mutta jätän senkin asian jonkin myöhemmän pohdinnan aiheeksi.

Ulkopuolisena ja vähän taidetta tehneenä sekä hieman pinnallisesti taiteeseen suhtautuen voisi kysyä, että mitä PAHAA on sitten em. kaltaisen viihteellisen työn tekemisessä? Onhan tavallaan aivan aiheellista asettaa moinen kysymys sillä ELÄMME MYÖS taiteilijoina toimeen tulon kysymysten äärellä. Siis onko toinen lumilinna sen parempi taide kuin toinen lumilinna.

Itse vastaisin siihen, että on. Sillä teoksesta kyllä huomaa sen onko se ns. taide kriteerit täyttävä vaikkei se olisikaan ns. omaa makua. Kirjoitan tästäkin jossain välissä lisää mutta palaan nyt asiaan joka oli siis tämän ns. paheksuttavan työn ja ei paheksuttavan työn ero sekä ne syyt miksi niitä on yleensä olemassa.

Siihen on aivan yksinkertainen syy tai oikeastaan monta aikalailla yksinkertaista syytä, joista yhden mainisinkin jo tuossa taannoin.

Täytyy hieman pohjustaa ennen kuin käsittelen näitä syitä.

Pohjustuksena voisin sanoa, että jotkut taiteilijat (jotka ovat siis kaupallisuudessa täysin mukana) näkevät niin, että (pilkalliseen sävyyn) että taiteilijat ITSE ovat niin hölmöjä etteivät tajua markkinointia tai myymistä tms. kaltaisia asioita ja siksi "halveksivat" viihteellistynyttä "taidetta"... jotkut näkevät, että kaupallisuus on mieluumminkin mahdollisuus kuin uhka ja joku oikein kaupallinen henkilö voi väittää aivan kaupallisuuden logiikalla ja termistöäkin käytäen, että ne jotka vastustavat taiteessa ns. kaupallisuutta ovat vain muutosvastarinnan kourissa ja, että maailman vääjäämätön kulkusuunta on kaupallisuuden läpikäyminen koko yhteiskunnan siis myös taiteen ja tieteen ja että vielä ei olla saavutettu sitä ns. vaihetta kokonaan ja täydellisenä että tämä kaupallisuuden "jumala" olisi voidellut joka kulman maailmassa.

MUTTA ON AINA AIHEELLISTÄ KÄÄNTÄÄ TÄMÄ TOISIN PÄIN..ELI SIIS MIKSI TAIDE TARVITSISIS KAUPALLISUUTTA? EIHÄN SILLÄ OLE MITÄÄN ANNETTAVAA TAI ON MUTTA SE ANNETTAVA ON PINNALLISTA SILLÄ..

Kaupallisuus vastaa aina kysymyksiin mitä ja kenelle?

Se ei koskaan hae vastausta miksi? Ei ainakaan tosissaan. 

Taide sensijaan hakee oikeastaan aina pohjimmiltaan vastausta kysymykseen miksi vaikka se saattaisi ensihätään vaikuttaa muullekkin. Siksipä sanonkin, että omasta mielestäni kaupallisuus on mitä suurimmassa määrin käynyt läpi koko yhteiskunnan ja sen vastaisuus on nimenomaan vastavoima, joka nostaa päätään voimakkaasti nyt kun taidepiireissäkin tästä kaupallisuudesta todellakin puhutaan ja sen nimeen on vanottu ties mitä. Sen puolesta ja sitä vastaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä aina vähintäänkin Andy Warholista alkaen aikoinaa.

Siis kaupallisuus ON JO läpikäynyt koko yhteiskunnan ja se myös näkyy yhteiskunnassa selkeästi MYÖS TAITEESSA JA OLLAAN ENEMMÄNKIN SIINÄ VAIHEESSA KUN SILLE SYNTYY VASTAVOIMA JOKA ON OLLUT KOKOAJAN MUHIMASSA ERITYISESTI TAIDEPIIREISSÄ.

Tässä KAPALLISUUDESTA taiteen puolelta muutamia esimerkkejä, joita ovat lukuisat ns.taidetapahtumat kesäisin, erittäin monet galleriat Helsingissä ..itseasiassa suurin osa gallerioista on PUHTAASTI kaupallisia ja vielä eräs asia, joka on myös selvästi kaupallista ja se on vuoden nuori taiteilija. Vuoden nuori taiteilija on selvästi brandätty ja se saa valtavasti mediajulkisuutta joka vuosi.

Tässä vain muutama esimerkki..joten mielestäni ei todellakaan ole kysymys siitä, että kaupallisuus olisi jotenkin UUSI asia taiteessa.

Tosiasiassa enemmänkin voisi sanoa niin, että taiteilijoissa kaupallisuutta KRITISOIDAAN voimakkaammin juuri sen takia, että kaupallisuudella on omat nurjat kasvonsa jotka ovat JO NIIN LÄPIKÄYNEET koko yhteiskunnan, että suunnilleen jokainen kadun tallaaja osaa sanoa siitä jo jotain myös kaupallisuutta kritisoidakseen.

Joten en suinkaan usko, että on kyse mistään taiteiliojoiden tyhmyydestä tai vaikka siitä, että ollaan, kaupallista termiä käyttääkseni, muutosvastarinnan kourissa...vaan kysymys on enemmänkin siitä, että taiteen kentällä nähdään selkeästi se, että kaupallisuus ei vastaa kysymykseen MIKSI?  JA SE ON TAITEEN PERUSASIOITA...KAUPALLISUUS EI VASTAA MITENKÄÄN SIIHEN tai mihinkään muuhunkaan moraaliseen, eettiseen tai arvo kysymykseen.

Kaupallisuus ainoastaan käyttää niitä (vaikkapa moraalia ja etiikkaa) valtteinaan saadakseen jotain ja sen arvolataus ns. kysymykset eivät kestä useinkaan, ainakaan pintaa syvemmältä, tarkasteltaessa tutkimistaan kysymyksellä MIKSI ja mitä se tai joku aiheuttaa esim .inhimillisesti? Tähän löytyy valtaisa määrä hyviä ja tarkastelua kestäviä perusteluja jos ne haluaa kirjata ylös. No onko taidekkaan, maailman kuvaajana tai kommentoijana yhtään sen kummempi jos kerran jotkut taiteilijat ovat valmiita kiduttamaan taideteostensa edessä vaikkapa koiran hengiltä taidetekona? Sitä voi tietenkin kysyä..enkä ota siihen juuri nyt kantaa. Totean vain, että taide vaihtelee ja sillä on myös marginaalinsa, mutta kaupallisuudessa ei ole olemassa edes pientä marginaalia joka haluaa ja tahtoo muuta kuin hyötyä jostain taloudellisesti. Sillä kaupallisuuden tarkoitus on hyödyttää ja hyödyntää. 

Kärjistän nyt ja sanon, että vaikka taiteessa onkin em. kaltaisia huonojakin sekä eettisesti tai moraalisesti arveluttaviakin esimerkkejä niin se ei ole mitään verrattuna  kaupallisuuden aiheuttamaan "kärsimykseen", joka on huomattavsti laajempaa ja se on myös huomattavanns. hiljaisesti  "hyväksyttyä" "kidutusta vrt. esim. lapsityövoima tai yleensäkkin kehityismaiden asema maailmassa. Siis se on huomattavsti suurempi ja laajempi ongelma kuin taiteessa, josta varmasti "älähdetään" myös laajemmin jos ns."moraalitonta" tapahtuu.

Se on myös usein ja aina kun on kyseessä "oikea" taideteko tarkoituskin. Tosiasiassa esim. etiikan vastaiset teot taiteessa eivät saisi aateloitua tms. ja se, että joku on taidetta ei tietenkään tee hyväksyttäväksi sitä, että  joku kiduttaa koiran hengiltä oman taideteoksensa takia. (Sanon vain selvyyden vuoksi tämän ettei tule väärinkäsityksiä.) Kaupallisuus ei koskaan edes mieti em. kaltaista kysymystä ennen kuin se pakoitetaan siihen..kaupallisuuteen ei ole KIRJOITETTU  sisään sitä viestiä..taiteeseen on.

No..siis miten tämä nyt liittyy siihen alkuperäiseen kysymykseen siitä, että mikä on taitelijalle ns. sallittua työtä ja mikä ei?

Tämä liittyy siihen siten, että juuri em. kaltaisia asioita joutuu miettimään tehdessään ja ollessaan osa maailmaa, myös ja erityisesti ollessaan taiteilijana.

Usein kuulee väitettä, että taiteilijat ovat jotenkin jälkijunassa kun vastustavat kaupallisuutta.

Sitä en usko, sillä se tarkoittaisi esim.sitä, että taitelijat olisivat jotenkin "jälkeen jääneitä" yhteiskunnassa..mutta mielestäni se on aivan päinvastoin.

Sillä taide on AINA tietyssä mielessä yhteiskunnan herkkä mittari sen omasta tilasta.

Se väite, todellakin, että taiteilijat EIVÄT YMMÄRTÄISI TAI TAJUAISI MISSÄ MAAILMASSA ELÄVÄT ei tietenkään pidä paikkaansa sillä TOKI jokainen, joka elää tässä kaupallisien arvolatauksien maailmassa YMMÄRTÄÄ, että se  mitä on ympärillä on suorastaan kyllästetty kaupallisuudella.

Jokainen, jolla on hiemankin enemmän käsitystä siitä MITEN kaupallisuus ns. tunkee elämäämme on valmis sitä myös aiheellisesti kritisoimaan. Näistä asioista olen kirjoittanut aiemmin keväällä jossain välissä.

Siis se, että taiteiliija tekee työkseen jotain muuta kuin taidetta ei ole siksi ns. hyväksyttävää taidepiireissä, että kun tekemällä teoksia  PELKÄKSI "työksi" huviksi tai ilman päämääriä on siinä suuri vaara siitä, että taide muuttuu kaupalliseksi viihteeksi ja viihde ei ole taidetta vaan viihde poimii syntymänsä taiteesta..siis tavallaan elää siitä ollakseen viihdyttävää.

Se ei kuitenkaan ole taidetta.

No miksi sitten puhun tästä?

Se johtuu aivan siitä että nyt kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle niin yhteiskunnan rakenteita on alettu JO muuttamaan siihen suuntaan että työn tehokkuutta pyritään yhä nostamaan enemmän ja enemmän. Olen itse sitä ikäluokkaa joka joutui kokemaan laman vaikutuksen rankasti, koska olin juuri edellisen laman aikana siinä iässä että siirryin työelämään. Töitä ei ollut eikä niitä sanut kun ei ollut kokemusta. Siitä oli tietenkinitselleni se hyvä puoli että jouduin miettimään tosissani sitä mitkä ovat arvoni elämässä ja tajusin että inä en ole se joka kaipaa ylenpalttista kulutusjuhlaa elämääni ja sitämyötä siisä koulutin itseni tälle taiteilijan uralle. Leipä ei tule koskaan olemaan leveä mutta uskonpa että elämän laatu sitäkin parempi, ainkin jossain mielessä ajateltuna.

Mutta siis miksi kirjoitan tästä asiasta sillä minullahan on itse valittu suunta enkä valita?

Kirjoitan tästä asiasta siksi, että mielestäni suuret ikäluokat ovat ne joiden kustannuksella kaikki pelaa ja joiden kustannuksella koko yhteiskutna pyörii. Heillä ovat olleet käytössään ja tulevat olemaan eläkkeet, täydet hoitovapaat, hyvät teveyspalvelut, hyvä vanhustenhuolto, talot, pensselit, vehkeet, ukomaanmatkat tms.

No siis miksi siis kirjoitan tästä vaikka tunnenkin että olen ihan ok. vaikka olenkin varmastikkin se suhteellisen köyhä ihminen?

No juuri ja erityisesti sen takia sillä uskon niin että omassa ikäpolvessani ja nuoremmissa on niitä ihmisiä jotka todella oikeasti välittävät toisista ihmisistä ja niistä joilla menee huonommin sillä OLEMME itse joutuneet kokemaan kovia jo nuoresta pitäen.

Tuntuu aikamoisen epäreilulle, että juuri me joudumme pitämään niistä huolta jotka isona porukkana aikoinaan ovat eläneet sitä kulutusjuhlaa pensseleineen ja vehkeineen..ja sanon että hiivatti vieköön vielä kehtaavat valittaakkin siitä ja haukkua omat lapsensa laiskoiksi.

Joten todellakin köyhyys on suhteellista ja kärsimys on myös suhteellista. Minut voi huoletta kuskata eutanasiapilleri takataskussa kaatopaikalle sitten kun olen vanha...ei tarvitse pitää huolta...tarkoitan tällä sitä asennetta joka varmasti on yleisempi omasa ikäpolvessani kuin edellisessä eli siis suuret ikäluokat ovat TOTTUNEET saamaan ja VAATIMAAN kaiken itselleen...mutta nuoremmat eivät.

Meillä oli myöskin tämän edellä käsittelmäni transukupuolisen papin tarinan lisäksi muutamia vuosia sitten pappi joka harjoitti seksuaalista kanssakäymistä yhden seurakuntalaisen kanssa. Tämä pappi oli mies ja kohde oli nainen joka oli nuori mutta ei kuitenkaan ONNEKSI lapsi mutta nuori nainen jonka kanssa ko.pappi harjoitti seksuaalista kanssakäymistä.

Tätä pappia en itse voi mitenkään puolustella tai missään tapauksessa asettua hänen puolelleen mitenkään ja oudointa tässä on se, että juuri ne jotka tämän kyseisen, mielestäni pedofiilisen, papin teot hyväksyivät ovat nyt tuomitsemassa tämän toisen papin tai oikeammin sanottuna kirkkoherran transukupuoisuutta ja sukupuolen vaihto leikkausta.

Se on järkyttävää sillä, tämän mielestäni pedeofiliaan taipuvaisen, papin käytös ja teot olivat sellaisia jotka tuottivat kohteelleen haittaa. Sillä ko. nuorella naisella oli mielenterveydellisia ongelmia, joihin hän oli hakenut apua ko. papilta ja pappi oli selvästikkin  käyttänyt valta-asemaansa väärin ryhtyessään ja houkutellessaan itseään huomattavasti nuoremman naisenalun sukupuolisuhteeseen kanssaan.

Sanon tässä nyt selvyyden vuoksi oman kantani pedofiliaan ..itse olen sitä mieltä, että jos mahdollinen kumppani on niin paljon nuorempi itseä, että hän voisi olla oma lapsi, niin silloin mennään mielestäni siinä rajalla (vähintäänkin henkisesti ajateltuna)että se on pedofiliaa vaikka ko. henkilö ei olisikaan varsinaisesti alaikäinen.

Tiedän, että se ei ole varsinainen pedofilian määrittely, mutta itselleni on helpompaa määritellä se näin sillä tähän kysymykseen liittyy nimenomaan se, että itseä huomattavasti vanhemmalla henkilöllä on HELPOSTI sellainen asema suhteessa itseään nuorempaan henkilöön, että hän halutessaan voi sitä käyttää väärin.

No tämä asia ei tietenkään ole aivan noin yksinkertainen, mutta haluan sen silti sanoa näin koska mielestäni yhteiskunnassa asioita yleensäkkin seksualisoidaan liikaa ja usein jo hyvinkin nuoria ihmisiä aletaan kutsumaan esim. naisiksi vaikka he eivät sitä todellakaan vielä edes ole ja se väistämättä seksualisoi kohteensa.

Se on ongelma ja epäkohta jonka ihmisten tulisi tiedostaa.

No palataan nyt sitten astialle eli asiaan..tämä pappi joka olis siis käyttänyt valtaasemaansa väärin sai onneksi potkut eikä siis enää toimi virassaan.

Se oli oikeuslaitokselta täysin oikea päätös ja siihen löytyy täysin asian mukaiset perustelut.

Siis päätös on aivan oikea.

Hänelle kuitenkin löytyy puolustajansa ja tälle nuorelle naiselle syyttäjänsä.

Nuori nainen on leimattu joissain piireissä rahanhimoiseksi ja mielipuoliseksi vaikka tosiasiassa hän on papin perverssioiden uhri ja toisaalta sitten tämä transsukupuolinen ja sukupuoltaan vaihtava pappi on leimattu myös samalla nimikkeellä eli mielipuoliseksi ei niinkään rahan ahneeksi mutta mielipuoleksi.

Miksi sitten kirjoitan tästä?

Miten nämä asiat nyt sitten liittyvät toisiinsa?

Yksinkertaisesti siten, että näitä molempia naisia vaivaa juuri se minkälainen meidän yhteiskunta yleensäkkin on eli misogynia ..NAISVIHAMIELISYYS.

Olen siitä äärimmäisen surullinen ja pahoillani.

Toivoisin etteivät asiat olisi enää niin.

Ne vain kuitenkin ovat ihan todistettavsti niin erityisesti kirkon piirissä.

Kummallinen nainen on paratiisin viettelijä ja paholainen joka on jollain ihmeellisellä tavalla se joka saa jotenkin oudosti kaikki syyt niskoilleen oli se syntiinlankeemus sitten mitä tahansa.

Kaikkein eniten minua ovat järkyttäneet ne syyllistävät kommentit jotka ovat tulleet naisilta...sillä miten kukaan nainen voi olla sen puolella, että jotakuta toista naista syrjitään tai käytetään hyväksi tms. oman sukupuolensa perusteella. Hehän ovat itsekkin naisia. Miten kukaan nainen voi syyttää näissä olosuhteissa TOISIA naisia kun he joutuvat syrjinnän tai muuten epäreilun kohtelun kohteeksi. Sitä minä en vain ymmärrä mitenkään.

Miten kukaan nainen voi mitenkään sanoa ettei nainen voi olla pappi tai kirkkoherra tai lääkäri, jos ja kun kerran itsekkin on nainen.??? Miten kukaan nainen voi sanoa, että se on naisen oma vika jos tässä tapauksessa pappi on käyttänyt valta-asemaansa väärin? Miten ihmeessä kukaan nainen voi sanoa että pappikin on vain ihminen kun pappi tekee noin julmetun väärin...miten kukaan voi puolustella sitä vahinkoa mitä tämä "ihminen" saa aikaiseksi toiselle ihmiselle. Ikäväkyllä en ole kuullut yhtään ainoaa lausetta joka olisi puolustanut tätä nuorta, eläämäänsä pettymään joutunutta, naista, jolle varmasti tulee olemaan monen vuoden prosessi, että ylipäätään kykenee käsittelemään tilanteessaan tämän asian siten, että se ei enää haittaa mitenkään elämää.

MIKSI IHMEESSÄ MITÄÄN TALLAISTA PÄÄSEE TAPAHTUMAAN?

Toivon näille molemmille naisille hieman enemmän onnea jatkossa omassa elämässään ja kykyä selviytyä heitä kohdanneista vaikeuksista.

Itse en tule jatkossakaan missään nimessä kuulumaan kirkkoon.

Tämä tämän hetkinen kotipaikkakuntani on tullut parin viimeisen vuoden aikana tutuksi lähinnä kolmesta asiasta kun sitä katsoo "ulko"paikkakuntalaisen silmin.

1. Julkisuudesa on väitetty, että Venäläiset ostavat Imatran ja jopa koko Suomen lähitulevaisuudessa kiinteistö ja maakauppojensa turvin.

2. Virkaa tekevä pappi on käyttänyt valta asemaansa väärin ja lähestynyt nuorta seurakuntalaista seksuaalisesti sekä saanut siitä oikeuden päätöksella potkut työpaikastaan. Tämä ko. "pappi" pitää nykyään iskelmä messuja sekä kirjoittelee lehdissä jopa kirkon ns. vastaisia kirjoituksia raamattuun vedoten ja pohjaten.

3. Uusimpana muttei suinkaan vähäisimpänä tunnettuustekijänä on Kirkkoherra joka on transsukupuolinen ja vaihtaa sukupuoltaan naiseksi tässä tulevan vuoden alusta alkaen. Prosessi on pitkä ja se kestänee vuoden verran.

Nämä kaikki seikat ovat siis ihan yleisesti ihmisten puheissa ja ne ovat VAKAVIA asioita..vaikka näin ns. ulkopaikkakuntalaisen katsantokulmasta katsottuna ne ovat vain asioita joihin on ihmisillä jonkilainen näkökulma.

Täällä kuitenkin jokainen näistä asioita on aiheuttanut kovaakin yleistä keskustelua ja haluan näin blogini välityksellä sanoa itsekkin muutamia asiota näiden em. tapahtumien suhteen.

Aloitetaan uusimmasta ja tuoreimmasta eli siitä että kirkkoherra on vaihtamassa sukupuoltaan.

Varan varmuudeksi haluan sanoa tässä, että ITSE en edes kuulu kirkkoon ja kohta tässä kirjoituksessa käy ilmi myös yksi tai oikeastaan useampikin syy sille MIKSI en kuulu kirkkoon. Mutta tähän asiaan liittyy muutakin.

Ensinnäkin tämä uutinen ei tullut mistään juorulehdstä vaan ihan paikkakunnan sanomalehdestä ja tieto oli kyllä sitä kautta levinnyt myös valtakunnan uutisiin asti. Joten voin sanoa että tämä ns. vakavampi media otti asiaksi itselleen uutisoida tämän tapahtuman tai asian.

Se oli ilmeisen harkittu teko.koska sitä käsiteltiin päätoimittajan kirjoituksen turvin paikallislehden otsikossa. Siis se oli perusteltu ja harkittu teko. 

Omasta puolestanikin tämä kyseinen media asia joka liittyy moraalikysymyksineen tähän ko. tapaukseen on mielestäni  hyvin nopeasti käsitelty asia..vaikka se pistikin ensin ajattelemaan lehdistön "moraalia" kun näin yksityisestä asiasta tehtiin valtakunnallinen uutinen.

Siis jos oikein rankkoja ollaan niin juorulehtimäiseen tyylin, että

"Kirkkoherra vaihtaa sukupuolta. Olli on vuoden päästä Sisko-Liisa.." 

..tai  Sisko-Marja (en muista anteeksi vain nyt lukijoille) tai jotain sinne päin..tuo otsikko on jo kyllä hyvin juorulehtimäinen...rafaava jne.

MUTTA..Toisaalta siinä on näköjään ollut kuitenkin sitten se hyvä puoli että asiaa on jonkin verran käsitelty yleisessä keskustelussa ja esim. Seta on päässyt kommentoimaan asiaa sekä edesauttamaan oman asiansa julkituomista eli seksuaalisen tasa-arvon asiaa. Itselläni yksi syy siihen etten kuulu kirkkoon on juuri se ahdasmielisyys joka vallitsee kirkossa esim. homoavioliitto kysymysten suhteen sekä homoparien adoptiooikeus kysymyksiin ovat niitä asioita jotka pitävät minut poissa ehdottomasti ja aatteelisesti kirkosta. En kuitenkaan tässä kirjoituksessani ala kommentoimaan näitä asioita tämän kummemmin.

Selvyyden vuoksi sanon että itse olen hetero nainen ja juuri siitä syystä minulla nouseekin tämän asian suhteen suurimmaksi kysymykseksi sekä tärkeimmäksi asiaksi se, että vaikuttaa sille että todellakin Suomessa vastustetaan niin paljon naisia pappeina, että tässäkin asiassa päällimmäisena ja pohjimmiasena asiana vaikuttaa olevan kysymys siitä että:

 voiko NAINEN olla Kirkkoherra? Siis the boss kirkonpiirieissä.

Sillä julkisuudessa on ollut kirjoittelua että tämä ko. kirkkoherra ei voisi palata tehtäväänsä vuoden kestävältä virkavapaaltaan.

On annettu ymmärtää, että hän varmaankin itse eroaa VIRKAVAPAANSA JÄLKEEN eli Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että hänen elämänsä kirkossa on LUVATTU (lue uhattu)tehdä niin vaikeaksi, että toimen tekeminen on mahdotonta sukupuolen vaihdosleikkauksen jälkeen. 

Näin ei tietenkään ole missään sanottu mutta sille se vaikuttaa noin niinkuin ykskantaan sanottuna.

Varmastikkin sekin on totta, että tämä pappi ns. aiheuttaa paljon "pahennustakin" ja varmastikkin myös epävarmuutta sekä hämmennystäkin ihmisten keskuudessa. Kirkko ei kuitenkaan SAA vetää siitä johtopäätöksiä jotka ovat tämän kirkkoherran vastaisia ilman että KYSYY asiaa ihmisiltä jotka KUULUVAT kirkkoon. Ei niiltä pelkästään jotka ovat TÖISSÄ kirkossa tai jotka käyvät kuuntelemassa saarnoja...vaan LAAJEMMIN KAIKILTA niiltä jotka KUULUVAT kirkkoon. 

Tällä hetkellä vaikuttaa lähinnä sille, että kirkon johdossa vaan vedellään johtopäätöksiä joille ei ole mitään reaalista pohjaa edes. 

KIRKKO ei ole mikään sanomaan sitä mikä on todella oikeasti ns. seurakuntalaisten kanta, jos sitä kantaa ei ole kysytty julkisesti.

Eli tarkoittaa sitä että KIRKOLLA ei ole oikeutta ns. tuomita seurakuntalaisiaan suvaitsemattomammiksi kun he ovat eli vielä selvemmin sanottuna tässä tapauksessa kirkon tulisi kysyä jäseniltään mielipidettä asiasta jos ja kun kerran asia on näköjään muutenkin päätetty tehdä julkiseksi (ilmeisesti juuri tämän takia)

Joten jokainen ilmaiskoon mielipiteensä asiasta.

Itse olen sitä mieltä että tämän ko. kirkkoherran TULISI EHDOTTOMASTI JATKAA TEHTÄVÄSSÄÄN SUKUPUOLEN VAIHDOSLEIKKAUKSENSA JÄLKEENKIN JA JUURI SEN TAKIA.

ELI OLEN Kirkkoherra Olli Aallon puolella ja jos kuuluisin kirkkoon olisin sinua ottamassa vastaan työpaikallesi virkavapaasi jälkeen avosylin. Sillä sinä olisit symbolisesti monen uudistuksen kuva. Esim. sen että nainen voi olla kirkkoherra ja sen, että ihmisellä on OIKEUS laadullisesti parempaan elämään...varsinkin kun siitä ei ole muille mitään pahaa. 

Sillä ikäväkyllä loppuviimeksi tämä asia leimautuu juuri sukupuolielimeen..eli jos ihmisellä on samat aivot ja elin on eri niin MUUTTAAKO SE MUKA HENKILÖN EPÄPÄTEVÄMMÄKSI TEHTÄVÄÄNSÄ JOTA HÄN ON HOITANUT YLI KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA. Vastauksen tulisi olla ehdottomasti, että

Ei muuta. EI todellakaan muuta. 

Naisen sukupuolielin ja naishormoni ei ole mikään uhka joka muuttaa haltijansa epäpäteväksi asioihin  vain ja koska on olemassa.

Sukupuolielin ns.määrittelee sukupuolen lopullisesti...mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että jos aivot ovat asiasta eri mieltä niin elintä ei voisi vaihtaa jos on henkisesti siihen ns. oikeutettu ja asia on arvioitu tarkasti. Tässä tapauksessa on niin asian laita.

KIRKON TULISI KYSYÄ ASIASTA seurakuntalaisiltaan... eli siis siitä että mitä seurakuntaliset ovat mieltä siitä, että voiko kirkkoherra jatkaa toimessaan leikkauksen jälkeenkin eli ONKO KIRKKOHERRA PÄTEVÄ KIRKKOHERRAKSI VAIKKA HAARUKSISSA EI ROIKUKKAAN KIKKELIÄ.  Itse olen sitä mieltä että jos joku ihminen on pitkällisen prosessin jälkeen päätynyt (ja se on myös ns. todistettu tutkimuksilla) sukupuolenvaihdosleikkauseen niin hän on ALLEVIIVATUSTI juuri sitä sukupuolta joksi hänet leikataan...eli ei todellakaan mikään friikki. Tämä asia siis todellakin loppujen lopuksi kulminoituu siihen ajatukseen, että mitä on NAISEN SUKUPUOLIELIN ja naishormoni sekä naisenasema yhteiskunnassa.

Vaikka luulenpa, että moinen kysely on lienee käytännössä mahdoton järjestää sillä äänestäminen ei lienee ole oikea tapa ratkaista asiaa..kaikki eivät ikävä kyllä käytä oikeuttaan ja lisäksi kyllä/ ei vastauksen antaminen sellaiselta ihmiseltä, joka ei tunne asiaa hyvin tai se on järin uusi mietittävä voi olla vaikeaa sekä hankalaa, eikä se välttämättä perustu millään tavalla ns. edes omaan totuuteen, jos sitä tarkastelee syvemmin. Itse olen kirkon ulkopuolinen henkilö ja luultavammin tulen olemaan sitä aina...juuri tuon misogyynisen asenteen ja muunkin vanhoillisuuden takia pääasiassa.

No miksi??? otsikkoni sitten asetti vastakohdikseen pedofiilipapin ja tämän transsukupuolisenpapin.. siitä kirjoitan seuraavassa kirjoituksessani.