No nyt tein sitten oikein klassisen liikkeen jota kaikki suunnilleen varoittelevat tekemästä..eli vaihdan tuon kirjallisen osuuteni aiheen..sillä ei jaksa kestää mielenkiinto niin pitkään, että alkaisin tuota aluetta kouluamaan..vaikka se onkin tabu ja sikäli olisi kiinnostava..mutta tosiasiallisesti sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä (siis on mutta sitten toisaalta ei ollenkaan) tämän varsinaisen taiteellisen tekemiseni kanssa ja tuntuisi varsin turhalle alkaa loppuviimeksi kaivamaan tekstejään aiheesta mikä ei ns. kanna viimeiseen asti.

Oma näkemykseni on siis vasemmalla päin yhteiskunnallisesti, aatteellisesti sekä poliittisesti ja tulee olemaan sitä varmasti aina, sillä perusajatukseni on jo hyvin vasemmalle päin..esim.en usko jumalaan enkä näin ollen siihen, että joku tulisi tai voisi olla jonkilainen tuomitsija tai kiittäjä tms. taikka pelastaja ihmiselämässä.

No mitenkä tämä nyt liittyy siis tähän vasemmalla olemiseen.. no juuri siten että koti, uskonto ja isänmaa ovat kuitenkin oikeiston peruspilareita ajattelumaailmalle ja kaikki mitä siitä seuraa.. seuraa juuri tuota peruspilaria noudatellen näin karkeasti sanottuna. En yksinkertaisesti pysty allekirjoittamaan ajatusta esim. siitä, että normi perhe on ainoastaan heteroperhe, jossa on kaksi vanhempaa ja kaksi lasta sekä kissa tai koira tai että ajattelumaailma yleensäkkään lähtisi tästä normiajatelusta käsin. En pysty allekirjoittamaan ajatusta kärjistettynä siitä, että isänmaa tarkoittaisi pahimmillaan muukaisvihaa tai sotaa. En pysty allekirjoittamaan sitä ajatusta joka kirkosta henkii vieläkin eli naispappeuden vastustaminen ja seksuaalinen ahdasmielisyys. Mutta tämäkään ei ole vielä se mistä haluan sanoa tai mitä edes ruotia sen kummemmin vaikka siinä olisikin ainekset siihenkin ..ja provokatiivisen tyyliini tuossa edellä provosoinkin..jotta saisin keskustelua aikaiseksi..mitä ei kyllä ole tullut vaikka kuinka olen sitä väliin yrittänykin kaivaa.

Koulutus jossa olen ei ole muutanut aatteellista suuntaani mihinkään se on sitä vain vahvistanut. Kaupalisuus on väline, joka on alunperin tehty sitä varten, että elämä ns. helpottuisi ja tavaroita sekä palveluksia olisi helpompi vaihtaa toisiin. Se väline vain hallitsee. Sen olen sanonut jo moni kertaa tässä blogissani.

Uusin "lanseerattu" väite (ei ole uusi mutta olen ollut huomaavinani, että taiteessa tämä teesi on nyt jotenkin pop..) on karkeasti sanottuna se, että puolueet ja aatemaailmat ovat sekoittuneet toisiinsa ja ns. elävät nykyisin "sulassa sovussa" keskenään eikä niillä ole ns. eroja millään tavalla käytännön elämässä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ns. oikeistolaiset ajatukset ovat alkaneet kiinnostaa joitain taitelijoita enemmän kuin aiemmin.  Onko aatteilla ja vaatteilla eroa? Väitetään ettei ole..Tosiasiassa niillä on huima ero ja se on tapa sekä tarkoitusperät asioiden etenemiselle sekä niiden tavoitteille.

Jotkut taiteilijat ovat alkaneet "vaatimaan" ns. vaatimaan sitä että kaupallisuus taiteessa tulisi "sallia". Nimenomaan taiteilijoiden itsensä.  Miten hemmetissä, jo pienenä väestön osana olevat taiteilijat olisivat itse jokin este elinkeinolle, jos jo koko muu maailma jonka osia jo olemme on JO entuudestaan täydellisen kyllästynyt kaupallisuudella ja elinkeino ajattelulla. Olisi ihan sama jos esim. maataloustuet lakkautetaisiin kokonaan ja annettaisiin globaalin kilpailun tehdä tehtävänsä eli pienviljelijät tai kasvattajat kuolisivat koska eivät pärjäisi niille keillä on "paremmat" mahdollisuudet (lue parempi markkinointi osaaminen) vaikkapa siinä muodossa, että kuka tuottaa halvimmalla esim. broilerinlihaa vaikkapa häkkikanaloiden ns. paremman ja tehokkaamman hygienian takia ts. eli tosiasiassa halvemmuutensa ja tehokkuutensa takia.

Kysynkin että miksi ihmeessä? Kuitenkin ns. valtaväestö jo siunaa kaupallisuuden täydellisesti ns. kuluttajakäyttäytymisellään..sekä myös sen kaupallisen taiteen. Sitä tuskin tarvitsee edes todistaa millään tavalla.Onko se kaupallinen taide sitten jaloa tai ei..se on kiinni arvomaailmasta. Viihdekkään ei sano olevansa enempää tai vähempää kuin viihdettä. Se ei sano, että viihde pitäisi hyväksyä jotenkin "jaloksi" vain siksi, että sitä tehdään ja usein elannoksi..ei siis otsarypyssä tai hampaat irveessä eikä välttämättä myöskään todellakaan edes kevyesti. Viihdyttäjä toimii ikäänkuin ..hieman kuin narrina. Sekään ei ole siinällää mitenkään uutta. Sillä on vuosisataiset perinteensä. Ei siinä ole mitään pahaa..se on vain viihdettä. Sillä on toki oma paikkansa yhteiskunnassa ja elämässä yleensäkkin.

Samoin on minusta myös kuvataiteessa..jotkut tekevät viihdettä ja jotkut sitä mistä se viihde ammentaa sisältöään ja sitä kutsutaan usein korkea kulttuuriksi.. ei siinäkään ole mitään pahaa. ..ainoa on vain se, että miten asioita arvotetaan sekä arvostetaan..mutta sen taiteilijan, joka tekee sitä viihdettä (lue kaupallista) taidetta tulisi silloin pysyä lestissään ja ymmärtää, että se tekeminen on todella sitä viihdettä , yleistä ja yleiseksi tarkoitettua ns. jokaiseen makuun ja jonkun tarpeeseen tehtyä viihdettä. Huom. en nyt yhtään arvioi arvostusasteikolla tätä asiaa.

Rehellisesti sanottuna en edes ymmärrä miksi tästä pitäisi sen kummemmin edes mitään kapulaa vääntää. Asioilla on paikkansa yhteiskunnassa ja niitä arvotetaan monella tavalla. Minusta se arvostus taiteelle ja sen tekijöille ei lähde siitä, että taide väkisellä yritetään vääntää ns. elannon tekemiseksi..ts. siksi mitä asiakas arvostaa ja hakee tai ns. tarvitsee.. vaikka taiteen tekeminen onkin hyvinkin raskasta työtä monesti se ei tarkoita sitä, että se on pelkästään/vain elannannon vuoksi tehtyä.. ei todellakaan.. se on työtä ja ankaraa sellaista mutta esim. minä en maalaa tauluani samalla tavalla kun vaikka tekisin kengät...vaikka ne kengät olisivatkin maailman hienoimmat ja parhaiten tehdyt niin en tekisi niitä samoin kuin maalaan tauluni...en perkeleessä vaikka panisin koko sieluni sen kenkäparin tekemiselle.

Se on siis selkeästi eri asia.

Tämä ei siis mitenkään takoita sitä, että joku ei saisi tehdä töitään vain myytäviksi (elannoksi siis) ei todellakaan ..tämä vain tarkoittaa sitä, että silloin todellakin tehdään se toinen reitti taiteelleen...se tarkoittaa erilaisia valintoja tekemisensä suhteen, jos haluaa tehdä kaupallista taidetta kuin se, että jos ei halua sitä tehdä. Niin se vain on..voivathan kengätkin olla ihan muuta kuin kengät mutta ne eivät olekkaan silloin enää kengät..eli siinä on yksi merkittävä ero sille mikä on intentio asioille.. tehdä jokin asia jollain tavalla..erityisesti joksikin..ja tämä esimerkki mielestäni havainnollistaa ihan reilusti ja tarkkaan sen mikä on kaupallisuuden ja ei kaupallisuuden merkittävin ero.

Eriasia on kokonaan, jos taide haluaa kommentoida kapallisuutta se voi tehdä sen taiteen keinoin..se ei kuitenkaan ole kaupallista taidetta vaan taidetta joka kommentoi kaupallisuutta. Kysynkin vain, että mitä pahaa siinä on jos taiteilija ei halua vastata ns. kuluttajan tarpeisiin tekemällä taidetta kaupallisesti tai elannoksi tai yrittäjänä? On eriasia tehdä taidetta apurahalla kuin tehdä sitä elannoksi vastaten kuluttajien tarpeisiin..nyt en todellakaan sano enkä tule sanomaan mitään arvoasteikkoa totean vain että näin on.

Olen pahoillani, että kärjistän tässä tekstissä asiaa mutta noin niinkuin osapuilleen ajatus menee.  Oikeastaan tällaista kirjoitusta jota nyt kirjoitan ei voi edes lukea mistään sillä on hemmetin kiellettyä aukaista suutaan jos "nauttii niistä apurahoista".. koska ihan takuu varmasti joutuu heti niiden hampaisiin jotka tätä olemassa olevaa "järjestelmää" arvostelevat ja jopa hyvin usein niin etteivät edes tiedä miten homma toimii vaan pelkästään katkerina pommittavat apurahoja saaneita omilla päähän pinttymillään, jotka monesti tulevat tuosta 60-70 luvun taistolaisesta ajatusmaailmasta jolloin EHKÄ menttaliteetti oli se että piti ajatella tietyllä tavalla ollakseen sopiva. En todellakaan usko, että se on enää niin..

Olen aloittanut kirjoittamaan (vaihtelevalla menestyksellä) tästä kulttuuriyrittäjyydestä lopputyön tieteelliseksi tekstikseni.

Se tulee olemaan vaikeaa varmasti monella tasolla mutta aion ottaa siihen lähtökohdaksi sen että miten taiteilijan oleminen yhteikunnassa soveltuu tähän yrittäjyys sekä kapitalismi ajatukseen esim. arvopohjilta katsottuna.. Itse olen aatteeltani vasemmistolainen joten uskonpa että tästä tutkimuksesta tulee itselleni mielenkiintoinen retki ja vähintäänkin valaisevaa itselleni ainakin, koska minulla on jo olemassa tähän kanta olemassa.. toivon että se antaa jotain valaistusta tähän "ongelmaan"..Julkaisen sen kirjoitukseni sitten myös täällä blogissani sitten kun saan sen valmiksi..se on varmaan kuitenkin vasta loppuvuodesta valmis..mutta ..odotan oikein mielenkiinnolla että miten käy..ja mitä tämä (toivon mukaan) syvällinen pohtiminen tutkimuksellisesta lähtökohdasta antaa..katsotaan miten flikan käy:)

Luovuksissa haastoi minut näihin blogimaailman meemeihin ja ajattelin ottaa sen vastaan:)

Kuusi satunnaista asiaa itsestä

1. Tykkään käydä punttisalilla..koska selkä on heikko ja ilman hyvähköä kuntoa voisin olla jopa pyöratuolissa..joten ei kovin kivaa ja siksi pitää pitää itsestä huoli niin hyvin kuin taitaa.

2. Olen järjestänyt oman elämäni sellaiseksi että se mahdollisimman vähän tukisi kuluttamiseen pyrkivää käytöstä. Eli harkitsen erittäin tarkkaan isompia ostoksia kuten esim. tätä tietokonetta, joka minulla nyt kuitenki sitten on olemassa sen pakollisuuden vuoksi.

3. Minusta on mukavaa nukkua pitkiä yöunia..se on ilmeisesti synnynnäistä koska kuulemma olen tehnyt niin aina...vaikka siitä olenkin myös aina kuullut hyväntahtoista naljailua läheisiltäni.

4. Minusta on mukavaa olla kauan suihkussa..ja se on oikeastaan aika turmiollista juuri tuon ympäristön takia..sillä vettä pitäisi säästää eikä tuhlailla.

5. Minulla on kissa. Sen nimi on Manteli ja se on poika vaikka sen nimi onkin tyttömäinen.

6. Liityin keskustelukerhoon ja se on aika jännä uusi harrastus..sillä siellä on pakko opetella kuuntelemaan toisten mielipiteitä vaikka kuinka olisi eri mieltä.

Kirjoitin juuri elämäni romaanin tänne ja kun aloin sitä esikatselemaan niin sivu sanoi, että VIRHE ja kaikki katosi kuin tuhka tuuleen..murr harmillista.

En kyllä jaksa enää toistaa itseäni vaan totean, että täällä ollaan hengissä ja kirjoitellaan sitten kun jaksetaan kirjoittaa..kaikki "hienot" höpinät taideteos on merkki asiasta ja taiteen "poliittisuudesta" ovat jossain avaruudessa..ei kylläkään bittiavaruudessa..mutta ei voi  mitään tulipahan kirjoitettua.

Uusi vuosi on alkanut ja uusia maalauksia on tullut tehtyä..hirvittävän "laman" ja lopettamis mietintöjen jälkeen aurinko on siis (luojan kiitos) pikkuhiljaa alkanut nousemaan taivaan rantaan..ehkäpä sitä nyt osaa arvostaa vähän enemmän tuota palavaa intohimoa mitkä on aiemmin ollut jopa liiankin itsestään selvää..sieltä se tulee tai ainakin näyttää itsestään merkkejä.. ja onpa tuota tullut merkkien merkityksiä mietittyä..itse merkki sanaa on tullut myös mietittyä..mikä se ylipäätään on kun se ei ole ainakaan tässä tapauksessa liikennemerkki tai ohje..

Sen ainakin tuosta lamasta tajusin, että ilman tekemistä en osaa "puhua" ja jos en puhu.. tulen hulluksi, joten ei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa vain tekemistä.

Muuten tämä hulluus ilmenee siten että herään yöllä kun näen kuvia töistä ja tulen pahantuuliseksi ja ehkäpä jopa agresiiviseksikin toisia ihmisiä kohtaan...jos en saa puhua mitä halua..siis näillä kuvilla. koen nimittäin niin että ns.varsinaisessa puhekielessä ei todellakaan voi eikä pysty sanomaan kaikkea mitä voisi tai pystyy kuvalla sanomaan. 

Vaikka tekeminen tavallan korostaakin tiettyjä persoonallisuudenpuolia se myös tasoittaa toisia. Kuvan tekeminen on minulle kuin kieli jolla sanon ja yritän keskustella muiden kanssa, joten en aio alkaa mykäksi tästä "puhekielen vajavaisuudestani" huolimatta ja jatkan kuvan tekemistä vaikka se tuntuisi miten vaikealle. Etsin ja etsin ja toivon, että löydän.

 Olisi hienoa jos kaikki kieli olis vain kuvia..joskus tuntuu sille että jopa ne ihmiset jotka tuntee tai luulee tuntevansa näyttävät kuvissa itsestään paljon enemmän puolia kuin mitä ns. tosielämässä huomaa. Tämä on varmaan kuvataiteilijan "fantasiaa" ja harhaa mutta eipä sitä oman elämäni kannalta ole haittaa... tietääkseni ainakaan. Kaikki läheiset joutuvat tai saavat "kärsiä" (ihan miten sen ottaa) siitä, että heitä käytetään kuvissa aina tavalla tai toisella...ei muusina eikä malleina vaan helposti lähestyttävinä "objekteina" kuvan sisällä.... tavallaan siis malleina mutta ei kuitenkaan.

Merkkejä, merkityksiä, kuvia, tulkintoja ja Semiotiikkaa..semiotiikkaa.. ja on muuten tullut muutettua näköjään väriskaalaakin. :) Pitäisiköhän alkaa harrastamaan semiotiikkaa...??en tiedä.

Hyvää joulua onnellista uutta vuotta täältä pohjolan perukoilta kaikille.

Täälläkään ei ole enää lunta niin kuin ennen vanhaan tapasi olla...mutta pimeys kaamoksineen väsyttää ..sen olin jo unohtanut jostain syystä vaikka koko lapsuuteni olenkin täällä asunut ja usein vuodessa käynkin täällä.

Outoa, että tämä pimeys "iski" juuri nyt niin konkreettisesti...siis jopa niin, että olen siihen oikein erityisesti kiinnittänyt nyt huomiota.

Mutta siis siitä huolimatta ja juuri sen takia kaikille rauhallista joulun odotusta ja hienoa uutta vuotta toivottelen:)

Minulla menee nyt tovi ennen kun pääsen kirjoittelemaan..täällä joulu ja ehkäpä myös uusi vuosi ja heti sen jälkeen Tukholmaan heti loppiaisen jälkeen. Saapa nähdä kun vaikuttaa sille, että tulevan puolentoista vuoden aikana tulee vähintään kolme ulkomaan reissua..hienoa se on ja itselleni todella uutta..vaikkeivat ne olekkaan perinteellisessä mielessä hupia.

Sitten taasen tästä taiteesta vuoden alussa..Pakkokin kirjoittaa sillä alan hamottelemaan lopputyön kirjallista osuutta..ja päätin, että teen sen osittain tämän blogimietiskelyni kautta..jollain tavalla ..no olen onneksi hyvissä ajoin liienteessä sekä muutenkin tulee välistä kasattua näitä ajatuksia tänne kirjoituspuolelle jotta ne olisivat "esillä" sekä myöhemmin mitetittävänä itsellänikin sekä mahdollisesti muillekin. Kirjallisen osuuden aion tehdä otsakkeella ja tällä hetkellä ajattelen, että:

"Merkityssuhteita. "

Ajattelin, että käsittelen siinä tekemistäni suhteessa siihen "filosofiaan" joka minulla on henkilökohaisesti yhteiskunnasta lähinnä sosiologisesti. Naistutkimus tulee väistämättä jollain tavalla mukaan  ja tietenkin psykologia ja siinä sitten nämä Hans Haage, Pierre Bourdieu, Freud yms. tyypit jotka käsittelevät ihmistä siitä näkökulmasta joka on se, että ihminen ei ole oman onnensa seppä vaan ihminen on osa yhteiskuntaa, jossa ihminen itse ei voi vaikuttaa kaikkeen mitä tapahtuu.

Ajattelin pohtia pääasiassa, että mitä tämä kaikki merkitsee omalle tekemiselleni sekä taiteilijana olemiselleni.

Olen vain huomannut, että tämä koulutus on vain entisestään vahvistanut niitä ajatuksia mitä minulla on jo ennestään olemassa ihmisistä sekä taiteesta sekä tietenkin myös tietyssä mielessä, hankaluuksistaan huolimatta, virittänyt minua pohtimaan hieman tarkemmin tätä kaikkea.

Näin siis lyhykäisyydessään ensi ajatuksena. Tästä kyllä voi jo päätellä vaikka mitä ..mutta siitä myöhemmin..lisää.

Oikeastaan olen tavallaan innostunutkin tästä (tai siis siitä millä se se lopputyöteksti pitää siis kirjoittaa) tieteellisetä kirjoitusmallista..vaikken sitä vielä osaakkaan kunnolla..pitää opetella. Hatara pääni ei vaan oikein tahdo tykätä niistä säännöistä..se kynnys pitänee nyt siten ylittää..ja kun hatara pääni ei tahdo muistaa varsinkaan nimiä tms.

Muuten olen loppu viimeksi päätynyt niin yksinkertaiseen asiaan, että kun asioita oikein tiivistää niin ne ovat näkökulmasidonnaisuutensa takia oikeastaan aina poliittisia...siis ne asiat on loppujen lopuksi aina poliittisia..

..pitää tässä miettiä, että onko jopa TAIDE aina poliittista????

..hmm..pitää miettiä sitä. Sillä se on periaatteessa mahdollista sillä näkökulmat määrittelevät ajatusmaailmaa ja ajatusmaailmat määrittelevät poliittisuutta..mutta tämä onkin hankala kysymys näin äkkiä ajateltuna..laitan siis sen mietintä myssyn päähäni.